#!&*@%#¤@!!!

Kyllä nyt ottaa kupoliin ja ihan tosissaan ottaakin! Kello ei ole edes neljää ja akka toikkaroi pystyasennossa. Voi pskan pskan pska! Stressipohjaiseksi minä tätä jo väitän, ei tämä nyt mene ihan pelkän kesän piikkiin. Ja toisaalta enpä ihmettele, aikamoista stressiä tässä pukkaa päälle.

Poikanen 18v ei sitten valmistunut. Ja miksi? Ihan siksi, ettei saanut aikaiseksi oikeaan aikaan ja sitten kun sai asettui kaikki mahdolliset ja mahdottomat tähdet väärään asentoon. Ensin oli kouluttaja kadottanut tämän lääkärintodistuksen. Uuden saamista ihmeteltiin muutama päivä kunnes äiti totesi, että kysynpä amiksella aiemmin toimineelta terkalta mitä tehdä. Ongelma oikeni tässä kohtaa nopsasti ja tadaa, uusi lääkärintodistus oli tuosta vain näpeissä.

Sen perään piti kiikuttaa pino papereita (kuitti lupamaksusta, mitä lie-papereita ja se lääkärintodistus) poliisille lupakäsittelyä varten ja tadaa, eiköhän paikallisella poliisilaitoksella ollut juuri tuolloin poikkeuksellisti mikälie-työpäivän lyhennys ja kas, laitoksen ovi olikin mennyt kiinni jo klo 13. Justaansa juu!

Seuraavana päivänä, pari viikkoa sitten, poikanen vei paperinivaskan oman asuinpaikkansa poliisilaitokselle ja luvan näkymistä jäätiin odottamaan. Ei näkynyt. Ei näkynyt. Ja ei näkynyt. Alkuviikosta poikanen kävi kyselemässä poliisilaitoksella missä lupa mahtaa viipyä, alkaisi näet olla viime hetket jos mielii valmistua valmistujaispäivään mennessä. No missäs ne… hepä katselevat mihin paperinivaska on mahtanut joutua…

Nyt on sitten tilanne se, että jos lupa ei näy maanantaina niin valmistuminen siirtyy auttamattomasti syksyyn, kas kun keskiviikko on viimeinen mahdollinen päivä ajaa se C-kortin inssi. Sitä ennen pitää kuitenkin saada kirjalliset pois jaloista eli viimeistään tiistaina ja ne pitäisi siinä kohtaa mennä sitten jo kerrasta. Voi sanonko mikä?!

Eilen ajo-opettaja oli soitellut poikaselle iltapäivästä ja todennut että nythän on niin, ettei se lupa näy edelleenkään. Poikanen oli kurvaillut, jälleen kerran, paikalliselle poliisilaitokselle ja kas, likipitäen identtinen vastaus kuin alkuviikosta… No missäs se paperinivaska nyt… tuota hepä katselevat mihin ne oikein on päätyneet…

Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että jos sitä lupaa ei maanantaina ilmesty menettää poikanen kesätyöpaikkansa. Ajopätevyyttä kun ei ole kuljetuspuolelle enää, väliaikainen ajopätevyys kun oli käytössä tarkalleen tämän kevään ajan amiksen puolesta. Ja koska sitä valmistumista ei sitten tapahtunutkaan niin kas, eipä tuo tule saamaan rahaa työkkäristäkään.

Ei liene ihme, että ajatukset alkaa villinä pyöriä korvien välissä HETI kun silmänsä avaa eikä todellakaan se uni enää tule siinä kohtaa kun pää on täynnä ajatuksia. Hemmetin hemmetti! No, tämän lupahässäkän osalta on tehty sen verran suunnitelmaa että maanantaina allekirjoittanut kurvaa poikasen kanssa ihan itse sinne poliisilaitokselle selvittämään kadonneiden papereiden mysteeriä. Eihän tästä tule nyt oikeasti YHTÄÄN MITÄÄN!

Tämä ajo-opettajan soittelu iltapäivästä osui muuten sikäli passeliin kohtaan, että olin ehtinyt jo aamulla tutkaisemaan valmistuneet lehdestä ja kas, siellähän se poikasenkin nimi komeili. Melkein tuli kuulkaa tippa linssiin ja olihan se ihan pakko leijailla kotvanen. Kotvaseksi se jäikin sillä työmaalle suunnattuani koetin soittaa poikaselle. Hei daa, ne juhlat amiksella ysiltä! Ja ukko kotona valmiusasemissa siirtymään sinne.

No poikanenhan ei vastannut. Eikä vastannut. Eikä… No tyttis vastasi. Ja totesi poikasen olleen kuskina kaverilleen yöllä eli hetihän siinä kumpainenkin arvasi tämän nukkuvan sikeästi kaverillaan jonne oli myös yömajoittunut. Ennen tyttistä ehdin jo soittaa eksällekin, siellähän poikanen majailee. Eksällä ei ollut tietoakaan poikasen olinpaikasta, ei sen puoleen niistä juhlallisuuksista amiksellakaan. Voi kun kiva. Poikanen ei ollut siis kertonut isälleen mitään moisista kekkereistä.

Tyttiksen kanssa pommitimme vuoroin poikasen numeroa. Vartti ennen ysiä julistin pelin menetetyksi ja soittelin ukolle; eläpä suotta mene. Ei ole poikastakaan siellä. Voi sanonko. Ysiltä lapset tuli kouluun joten soittelu omalta osaltani loppui siihen. Tyttis sen sijaan jatkoi sopivissa kohdissa ja kas, yhdentoista kanttiin tämä ilmoitti minulle saaneensa poikasen kiinni. Nukkunuthan tuo tosiaan oli autuaasti vaikka kello ja känny ja kaikki oli huutanut vieressä. Huokaus, ja iso sellainen. Story of his life, en voi muuta sanoa.

Ukko suuntasi eilen siis vain ja ainoastaan poikasen 16v koulun päättäjäisjuhlallisuuksiin. Joiden osalta kävi muuten selville, että eipä se poikanen 16veekään ollut sitten vaivautunut ilmoittamaan isälleen moisista juhlallisuuksista. Siis mikä ihme näitä tenavia… Jälkiviisaana todettakoon poikasen 18v juhlallisuuksien osalta että olipa onni, etten väkipakolla alkanut vääntämään itselleni ylityötuntien vapaata, saati sitten palkatonta, eiliselle aamulle. Olisi mennyt täysin haaskuun moinen!

No, josko hetkeksi vähemmän ikäviin juttuihin. Työmaalla sujui varsin mukavasti. Ohjattava oli mahdottoman mukavalla päällä ja ohhoh sentäs, tämä ojensi minulle lahjakassinkin heti aamun alkajaisiksi. Välkällä kurkkailin pussukkaa lapsen kanssa kimpassa ja kas, siellä oli aivan ihana muumimuki ja mahdoton määrä Omar-karkkeja. Parasta antia oli ehkä kuitenkin kortti johon lapsi oli kirjoittanut ”hyvää kesää” ja alapuolelle äiti oli raapustanut kiitokset kuluneen vuoden tuesta, avusta ja ohjaamisesta sekä toiveen siitä, että syksyllä tapaisimme jälleen.

Jo ennen lapsosen pussukkaa ehdin saada opelta pussukan ja mitäs se sisälsikään… Skumppaa! Jo on lahjottu tänä keväänä! Koulupäivä sujui varsin mukavasti, pari pientä konfliktia siinä oli syntyä pitkin päivää mutta niistä selvittiin ihan vain sanan voimalla joten jes! Tuntien päätteeksi saattelin lapsosen portille ja toivotin oikein hyvät kesät, muistutinpa vielä olemaan nätisti seuraavan aamun juhlallisuuksissa. Lapsi lupasi ja lähti köpsöttämään kotia kohti reppu selässä keikkuen.

Kärttyohjaajallehan tämä lapsen taholta tullut lahjonta otti koville. Hän kun on julistanut kerran jos eräänkin ettei näiltä (tulevilta linnakundeilta, massamurhaajilta ja mitä kaikkia näistä nyt hänen mukaansa tulikaan kun jossain kohtaa kehityksestä puhuimme) saa ikinä mitään lahjuksia päätösjuhlissa. Itse kun tämä ei ollut henkkoht ohjattavaltaan saanut koko aikana (useampi vuosi) lahjan lahjaa ja joulujuhlissahan tarkalleen yksi lapsonen lahjoi meitä.

Minä totesin jo tuolloin kärttyohjaajan venähtäneiden kasvojen edessä että niin, palkkanauhahan se lahjus tästä työstä on. En minä edes odota, että lasten on minua lahjottava, työtänihän minä teen. Tokihan ne lahjukset silti ilahduttaa, en väitä, mutta silti. Harmi, etten huomannut muuten näyttää kärtylle käsivarttani eilen, siinä kun on nyt jo komea mustelma ohjattavan puremisen jäljiltä eli ilman aineellistakin lahjusta tässä on selvästi saanut muiston kesäloman alkuun.

No, todettakoon kärttyohjaajan kunniaksi että hienosti tämä itsensä hillitsi eilen sen lahjuksen saatuani. Tunnin jaksoi odotella, ennen kuin hyökkäsi kysymään saako hän katsoa mitä sain. Harmillista kyllä tämäkin pitää kovin muumimukeista joten lahjus sai suun napsamaan ja silmät nykimään siihen malliin että taisi hieman ketuttaa moisen lahjuksen meno väärään osoitteeseen.

Ohjattavan suunnattua kotiinsa minä siirryin pikaisesti kokoamaan maallista omaisuuttani opehuoneelta. Ne lahjapussukat, edellisenä päivänä saatu suklaalevy ja erinäinen määrä papereita kasaan. Sen perään purjehdin koulusihteerin pöydän ääreen ojentamaan avaimiani. ”Meinaatko tosissas muka… pidä ne, katsotaan sitten kesäkuulla jossain kohtaa jos esimies sotkeekin asiat”. Työmaan avaimet jäi siis roikkumaan avainnauhaani, mitäpä niitä edestakaisin viskomaan.

Pikainen pyörähdys IPssä ja viuh vauh, kotia kohti. Prinsessa kyytiin, suuntima kaupoille ja tadaa, suht reippaalla tahdilla saimme prinsessalle kevätjuhlaretongit koottua. Kyllä kuulkaa kelpasi! Vaatekaupoilta suuntasimme vielä leluhyllylle sittariin ja pam vaan, johan lensi speden kaverille lahjakin kassahihnalle.

Kauppareissulta suuntasimme työkkäriin, minut kun yllätti täysin kotona odottanut palvelussuhdetodistus, ja nakkasin paperin työkkäriin. Pikainen ajatustenvaihto virkailijan kanssa ja kas, minun ei kaiketi tarvitse käydä työkkärissä lainkaan enää tämän asian tiimoilta.

Kurvailut tarhalle, speden kamojen kasaaminen ja kotiin! Jes! Kotona ryhdyinkin sitten tutkailemaan JHLn sivujen kautta tietojani ja tadaa, 34 viikkoa työttömyyskassan jäsenyyttä täyttyi juuri passelisti eilen. Jes! Palkattomat päivätkin korvautuvat kuin laskettuna, olen tehnyt sopivasti töitä viisi päivää enemmän kuin tuo 34 viikkoa ja palkattomia on ollut neljä. Ou jes! Ansiosidonnainen odottaa siis! Tai antaa odottaa, saapa nähdä käykö samoin kuin viime kesänä oli useammallekin käynyt eli ensimmäisen ansiosidonnaisen saa näppeihinsä vasta kun ehtinyt olla jo elokuulla töissäkin muutaman viikon…

Kuuden kanttiin lähdin vielä viemään prinsessaa ukon siskolle hiuksien käkerrystä varten, spede tahtoi jäädä sinne touhuamaan käkerryksen ajaksi ja minä suuntasin kukkakauppaan hakemaan opettajille yrtit kevätjuhliin. Kasin kanttiin olimme takaisin kotona ja tenavat iltapalatettuna, spede petiin, itselle kukkien sellofaaniin siirtelyä ja sen perään vielä kotva töllötintä ja himppanen jädeä.

Uni ei tahtonut millään tulla kun sänkyyn siirryin ja kello oli jo likempänä kahtatoista kuin yhtätoista kun viimein simahdin. Ilmanko tässä on jotenkin uuvahtanut olotila vaikka kuinka uni ei palannutkaan hereille havahduttuani. Mikä harmi, etten millään ilveellä voi suunnata sinne mökille tänään, ne hiivatin ukon nuorimman siskon valmistumiskekkerit kun on huomenna. Nyt olisi sauna enemmän kuin in ja pop!

No, josko tässä alkaisi kohta valmistautumaan niihin junnun ja prinsessan kevätjuhliin. Sieltä kotiuduttuamme aion siirtyä kerrosta ylemmäs ruokkoamaan junnun huonetta, saa nähdä jaksanko ja saanko aikaiseksi. Voihan se olla, että päätänkin simppelisti oikaista makuulleni ja pysytellä tiukasti kyseisessä asennossa tämä oikeasti melkein ekan lomapäiväni. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva lauantai, allekirjoittanut ei nyt lupaa mitään omien aikeidensa osalta.

One comment on “#!&*@%#¤@!!!

  1. On teillä taas ollut murheita tuon pojan kanssa. Mutta siis ilmeisesti kaikki päättyi hyvin ja hän valmistui. Meillä aloitti nuorimmainen tänään varastomiehenä kesätyönsä ja mies siirtyi töihin Helsinkiin. Uudenlaista elämää taas opetellaan. Oikein hyvää lomaa sinulle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s