Minä olen muistanut sinua

kipuna kiivaana suruna sielussani. Sanat jotka sopii tunnemaisemaan äidin kohdalla. Minulla on miljoonittain (?) vahvoja muistikuvia omasta äidistäni mutta mikään niistä ei ole yhtä voimakas kuin muistikuva äidistä kävelemässä ylämäkeä ylös. Punaisessa RaiSkin kevyttoppapuvussa, punainen otsapanta korvia suojaamassa, Oriflamen musta kassi etusormen varassa roikkuen.

Syvissä ajatuksissa. En tiedä mitä äiti tuolloin ajatteli, se oli joulukuun alkua heti kohta äidin oman äidin kuoleman jälkeen. Äiti vain käveli ja ajatteli. Se näkymä keittiön ikkunasta on polttoleikattu aivoihini. En väitä, ihan yhtälailla polttoleikattuna on näkymä kuolleesta äidistä. Tunto siitä kylmyydestä.

Sitä en pahemmin muistele ja joka ainoa kerta kun äiti tulee mieleen, tulee hän mieleen juuri sinä mäkeä ylös kävelevänä äitinä. Olin äitini paras ystävä. Rakkain ihminen kaikista. Tämä on ihan hirvittävää myöntää. Minulla on kuitenkin pikkusisko, äidin nuorempi tytär. Ja silti minä olin aina Se.

Monesti tunnen huonoa omatuntoa siitä, että olin äidille kaikki. Miten äiti sen teki? Toisaalta, me ehdimme äidin kanssa olla YKSIKKÖ kaksin liki seitsemän vuotta. Me. Me kaksi. Minun on pakko myöntää, että vielä tänäkin päivänä oloni on vajavainen. Äiti ja ex-anoppi. Tunnen itseni rikkaammaksi kuin kukaan voi olla. Minulla oli kumpikin heistä. Ja silti. Voi kun saisin edelleen kumpaisenkin.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut asioita joita en olisi toivonut koskaan tapahtuvan. Se läheisin serkku veti totaalikilarit. Haukkui pystyyn tekstiviestitse. Oli lukenut aiempaa blogiani jonkun ”ystävänsä” kehotuksesta ja todennut kritiikkini negatiivisuuden multihuipentumasta kettuiluksi. Oikeasti, minkä minä sille voin että ihminen on supernegatiivinen?

Jokainen blogejani seurannut tietää taatusti, missä suhteeni miehen sukuun lepää. Oikeastaan niillä väleillä ei ole edes merkitystä, en minä ole tänne syntynyt siksi että minusta pitäisi pitää. Minua voi inhota ihan vapaasti jos siltä tuntuu, sellaista ahteria ei tässä maailmassa olekaan että nuolemaan rýhtyisin.

Ei minun tarvitse enää. Kaikki tärkeä on tässä ja nyt ja mennyttä osa. Seison kuin villikissa takana jos tarpeen on ihmisille joista välitän mutta ei, en todellakaan odota että minun takanani seisoo kukaan. Ei tarvitse. Ne, joilla on jotain merkitystä seisovat siellä ilman että nuoleskelen ja niin sen kuuluukin olla.

Se toinen ikävyys. Se paras, muka paras, muka läheisin ystäväni, se jonka kahdessa synnytyksessä olin mukana, se jonka kolmen lapsen kummitäti olen, se joka on yhden lapseni kummitäti, se joka käänsi minulle selkänsä kun erosimme eksän kanssa. Se, jonka äidin kuoltua olin ainoa joka piti väkipakolla yhteyttä eikä jättänyt yksin, se joka yritti pokailla eksää, se joka yritti pokailla ukkoa.

Se laittoi yhtäkkiä välit poikki. Kokonaan. Tuli himppasen yllätyksenä. Jotenkin uskon kuitenkin siihen, että lapsuudenystävät ja yhteiset kokemukset on SE juttu. Virheitä voi tehdä, jotain voi tapahtua mutta YHTEISET KOKEMUKSET on ikuisia ja yhdistää ikuisesti. Tai ainakin tämän elämän ajan. Pakko myöntää että olen edelleen himppasen mitvit-moodissa tämän suhteen.

Ehkä en vain osaa. En osaa suhdetoimintaa. En osaa miellyttää. Mene ja tiedä. Paljon on aina asioita joita ihmetellä. Isoin silti kaikesta on edelleen muistijälki äidistä. Muistan toki että äidin sormia katsellessa ymmärsin että minulla on äitini sormet ja kynnet. Muistan toki ihan jokaisen hetken siitä kun äiti kuoli. Ja silti. Se silmiin nouseva muistikuva äidistä on aina punaisessa kevyttoppapuvussa. Musta kassi etusormen varassa. Ajatuksissaan.

2 comments on “Minä olen muistanut sinua

  1. Näihin tunteisiisi liittyy eräs pikkurunoni:
    ”Joka surussa suren entiset suruni
    Joka kuolemassa entiset kuolemat”

    Onneksi suru saa välillä hiipua haikeudeksi. Se osoittaa, että ei ole unohtanut mennyttä, mutta pärjää kuitenkin nykyisyydessä. Sellaisena haikeutena koen tuo muistosi äidistäsi tuossa kevyttoppapuvussaan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s