Ei oo kivvaa!

No, työpäivä meni sentään varsin positiivisissa merkeissä vaikka mopo välillä tahtoikin keulia. Ei silti mitään ihmeellistä, puhe, syli ja kosketukset toimi vallan hyvin. Mutta niin. Tässä on nyt muutama päivä painittu mitä erinäisempien vähemmän kivojen juttujen parissa, prinsessan hengenahdistuskohtaukset ja ex-appiukon yhtäkkinen sairaalaan joutuminen on tehnyt viikosta vähemmän kivan.

Keskiviikkona tilanteen nollasi hyväkseen prinsessa jonka kiikutin pikana ensiapuun. Sitä ennen, jo aamutuimaan, kuulin poikaselta 18v että pappa oli muuttunut pari viikkoa aiemmin keltaiseksi tuosta vaan. Ollut kovin kovin kivulias ja viimein tiistai-iltana luovuttanut ja suostunut lääkäriin. Lääkäristä matka taittui ambulanssin kyydillä yliopistolliseen sairaalaan jossa pappa sai runsain mitoin kipulääkkeitä sillä kipu mahaseudulla oli ollut aika mahdoton.

Kuten sanoin, onneksi prinsessa nappasi huomion hengitysongelmillaan. Toki ohjattavakin piti huolen siitä, ettei paljon ehtinyt ajatella mitään muuta kuin oleellisia asioita eli prinsessaa ja omaa työtään. Torstaina, heti aamutuimaan, poikanen soitti ja kertoi papalta löytyneen sappikivien jotka oletusarvoisesti oli syynä mahdottomiin mahakipuihin, väsymykseen ja keltaisuuteen. Huokaisin helpotuksesta.

Ex-appivanhemmathan on pitkälti se syy, miksi venytin eroa eksästä. Kaikkien näiden isompien rippijuhlissa ex-appivanhempien, isompien isovanhempien, panos on ollut mahdottoman tärkeä. Harva asia on tuntunut yhtä hyvältä kuin ex-anopin ja ex-appiukon rutistukset rippipäivinä. Minulle ex-anoppi on edelleen se ainoa oikea anoppi. Ex-appi ainoa oikea appi. Tai melkein, se oikea appiukkohan on… en osaa selittää tätä.

Kun ex-anopin äiti, iso-mummu, kuoli, minut kutsuttiin hautajaisiin. 13 vuotta avioeron jälkeen. Kertonee paljon siitä, kuinka lujasti me olemme sidoksissa. Kun minä en tiedä mitä keittiössä teen soitan ex-anopille. Kun poikanen sotkee asioitaan, voin aina puhua ex-anopin kanssa ja tiedän että puhumme samaa kieltä ja olemme samalla kartalla.

Tärkeitä, niin julmetun tärkeitä ihmisiä vaikka emme pahemmin tapaakaan. Ja niin. Isompien pappa, ex-appi joutui sairaalaan. Keltaisena, ihan julmetun keltaisena. Samantien mieleen tuli oma isä joka oli kirkuvan keltainen yhdessä kohtaa elämäänsä. Maksa sanoi sopparin irti, kiitos älyttömän viinanjuonnin.

Ex-appi ei toki kuppiin sylje mutta ei tuo juokaan kuten isä joi. En voinut ymmärtää väriä. Ei appiukon maksa sano POKS kuten isän, ei tämä ole tuhonnut sitä juomalla. Torstaina syy siis selvisi, sappikivet oli tukkineet väylät ja että olin helpottunut. Eilinen työpäivä sujui siis varsin jees, ei valittamista, ja prinsessakin oli päivän kotona joten henkeä ei ahdistanut ja kaikki sujui kuin rasvattu.

Kunnes tulin työmaalta kotiin. Pari tuntia ja poikanen 18v soitti. Sappikiviä oli yritetty murskata tähystyksellä mutta eipä nuo murskautuneet. Toimenpiteen yhteydessä, jälkeen tai ennen, mistä minä tiedän, oli herännyt epäilys siitä että papalla onkin syöpä vatsanpeitteiden alueella.

Miten kuvaisin tilaa joka illan valtasi. En vain saanut ajatuksiani irti papasta. En ex-anopista. En siitä, miltä mummista tuntuu tässä ja nyt. Lopulta soitin eksälle ja kysyin tarkemmin tilanteesta sillä oikeasti, ex-teinin suhtautuminen ei takuulla ole kevyttä kauraa näihin uutisiin. Eihän sitä ole minunkaan suhtautumiseni. Kauhuissani olen ennemminkin vaikkakin nielen kauhun isompien näkymättömiin.

Ensi viikolla selviää paljon asioita, pappa oli onneksi päässyt kotiin ja tutkimukset jatkuu tiistaina. Hirvittää silti. Hirvittää kovin.

2 comments on “Ei oo kivvaa!

  1. Voi miten kurjia uutsia. Minun oma mammani kuoli viime kesänä ja hän sairasti vuoden juuri sillä tavalla, että epäiltiin ensi sappikiviä ja sitten maksan toiminta oli hyvin vähäistä, samoin munuaisten. Missään vaiheessa ei todettu syöpää, mutta todella kipeä mamma välillä oli. Rankka vuosi meille kaikille, mutta lopulta kuolema oli helpotus, ettei mamman tarvitse enää kärsiä. Toivottavasti te saatte vielä parempia uutisia.

    • Nii-in. Katsotaan nyt miten tämä tästä suttaantuu, toivottavasti jotain selvyyttä saadaan ja ehkä jopa mahdollisuus hoitoihinkin. Raskaita ovat aina nämä sairastelujutut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s