Aamukampaa kaivellessa

Kahdeksan. Siis KAHDEKSAN työpäivää jäljellä. Se on kuulkaa vähän se! Ja kun tänään kotiudun työmaalta onkin päiviä enää seitsemän eli ohhoh! Ensiviikon maanantaille otin lomapäivän, sen ihan viimeisen käytän tosiaan koulujen kevätjuhlapäivänä niin pääsen osallistumaan omien juhlallisuuksiin. Vaan on tämä.

Siis kahdeksan. Tuntuu käsittämättömän pieneltä määrältä. Ja tulee hassuun kohtaan tämä havainto, ohjattavan kanssa kun meni jälleen eilen kuin vettä vaan kaikki. Toki ekalla tunnilla sanottiin muutamaan kertaan ”mä en jaksa” mutta kummasti lapsi silti teki monisteen, uskontotunnilla tämä totta tosiaan oli hiljaa ja kuunteli opettajan puhetta, teki tehtävänsä ja matikantunnilla taas.

Sivu, jonka olin merkinnyt tehtäväksi oli tehty hetkessä. YKSIN. Siis tätä tahdon erityisesti painottaa, YKSIN! Olinhan luvannut lapselle, että jos homma sujuu jouhevasti ja aikaa jää niin siirrymme sivun jälkeen käytävään tutkailemaan kirja-antia. Ja katselemaan ikkunasta ohikulkevalle valtatielle. Heti kellojen soitua sisälle lapsi otti matikankirjansa ja totesi ”tahdon tehdä tän ihan yksin niin että katot toiseen suuntaan”.

Ja minähän tein työtä toivottua ja istuin selin lapseen, selaillen vuonna 1973 julkaistua lasten tietosanakirjaa. Sivu oli laskettu suunnilleen hetkessä ja lapsi ylpeä kuin mikä tekosestaan. Ylpeyteen oli kyllä syytäkin, laskutkin oli oikein ja niinpä me siirryimme käytävään istumaan, tutkimaan kirjoja ja laskemaan rekkoja.

Ruokavälkkäkin meni nappiin eikä pienintäkään valittamisen sijaa ole atk-tunninkaan osalta ja sama kertakaikkisen loistava toiminta jatkui vielä IPssäkin. Tätä viime viikkojen kehitystä ajatellen loma iskee hassuun kohtaan sillä nythän lapsi on ollut kertakaikkisen helppo käsiteltävä.

Kotiuduttuani olin edelleen täynnä virtaa ja ei aikaakaan kun olin imuroinut olkkarin, nakannut pyykkikoneen päälle ja pyörähtänyt kaupalla. Tenavat oli ruokittu siinä sivussa, broitsufileet sulatettu mikrossa ja viiden kanttiin pääsin vihdoin itsekin einehtimään aurabroitsua ja uunikasviksia.

Jotenkin se virta ei kadonnut siihen syömiseenkään vaan siivoilin vielä keittiötä, järkkäilin tavaroita eteisen kaappiin ja ripustin pyykkejä kuivumaan, pesinpä vielä toisen koneellisenkin pyykkiä siinä. Kyllähän sitä virtaa riittää silloin kun ei kaikkia pateja tarvitse työmaalla käyttää ja totta tosiaan, lapsen kanssa on olo ja elo helpottunut siinä määrin, että pääsääntöisesti pateja on vielä kotonakin käytettäväksi.

Väliaikatietoina prinsessan suhteen kerrottakoon, että vahvemmat lääkkeet on totta tosiaan auttaneet. Eilen prinsessa pystyi olemaan koko päivän koulussa eikä kotiutuessaankaan ollut turbosilmäinen. Eilen illalla tiputettiin viimeinen antibioottitippakin silmään ja nyt jatkamme vain normitipan sekä allergialääkkeen ja nenäsuihkeen voimin. Prinsessan vointi on sata kertaa parempi kuin viime viikolla, jes!

Junnu taas. Tälle on iskenyt joku omituinen lenssu. Kurkku on kuin santapaperilla hiottu ja nenä falskaa. Olisiko viikonlopun uintireissuilla osuutta asiaan? Lauantainahan poika kävi kahdesti uimassa, sunnuntaina kolmesti. Vesi nyt ei taida kuitenkaan olla vielä kovin lämmintä mutta niin… Mene ja tiedä. Toisaalta olen ehdottomasti vastaan kylmettymisteorioita, ei lenssu kylmettymisestä tule.

Poikanen 16v odottaa edelleen postia ammattikoululta mutta valitettavasti moista postia ei ole näkynyt. Epäilenpä, että niitä ei ole vielä edes postitettu vaan tieto on vasta koulun ulko-ovessa. Pitäkää nyt peukkuja että edes joku ovi tälle avautuu syksyksi, itsetunnolle ei opiskelupaikan epääminen tee todellakaan hyvää.

Eilen iltasella laittelin vielä viestiä Ikean asiakaspalveluunkin. Siis voiko oikeasti olla mahdollista, että kaipaamaani lipastoa on kaikissa muissa Suomen Ikeoissa ”mahdollisesti”-merkittynä ja mistään niistä ei saada yhtä lipastoa siirtymään Tampereelle? Vaikka sitten niin, että maksan sen valmiiksi? Ja aina enemmän kummastuttaa.

Siis voiko tosiaan olla niin, että jos tilaan moisen 99 euroa maksavan lipaston netin kautta niin toimituskulut on 99 euroa? Jolloin lipaston hinta kaksinkertaistuu? Siis ÄLYTÖNTÄ! Ihan yhtä älytöntä kuin tämä ”mahdollisesti”-merkintä Ikean nettisivuilla muiden tavaratalojen kohdalla, ei kai kukaan kuvittele että asiakas lähtee ajelemaan satoja kilometrejä hakeakseen tuotetta joka ”mahdollisesti” on saatavilla esim Kuopiossa. Raisiossa. Espoossa. Vantaalla.

Ja ajettuaan sen muutaman satakilsaa asiakas saakin huomata että niin, se tosiaan oli vain mahdollisesti, eihän täällä niitä lipastoja ole. Hohhoijaa. Saapa nähdä missä kohtaa Ikean asiakaspalvelu vastaa, jotenkin tämä systeemi ei vaikuta kovinkaan pätevältä silmissäni. Ehkäpä tosiaan siirryn tutkailemaan kodin ykkösen ja maskun valikoimaa jos vastaus on kovin tyly Ikean puolelta.

Vaan jaa. Pitäiskös sitä ryhtyä kutrien kesyttelyyn, taas kerran. Ja tutkailemaan mitä aamupalaa nysätappi tahtoisi. Nysätappi kun on samassa ajassa kuin äitinsä eli herää joka aivaten ainoa aamu puoli tuntia äireen jälkeen. Höh. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva tiistai!

4 comments on “Aamukampaa kaivellessa

  1. Ehkä ohjattavasi osaa myös laskea päiviä kesälomaan ja hänelle varmasti äärimmäiseen tärkeään vapauteen! Pidän peukkuja teidän koulupaikkaa odottavalle, tuossa iässä ei ole hyvä jäädä ilman paikkaa.

  2. Aika erikoinen tapaus on kyllä tuo ohjattavasi. Oppimisessa ja osaamisessa ei liene yhtään mitään vikaa kun kaikki sujuu silloin kun sujuu, mutta muuten sitten…. No, kesäloma on edessä ja varmasti hänkin sen aikana taas kasvaa, toivotaan niin! Puhtia loppukiriin!!

    • Totta. Älyllisesti lapsi on takuulla samalla viivalla kuin muutkin lapset mutta se oppiminen. Kun siinä on se lukko. Ja nyt kun lukkoa on saatu hieman irroiteltua niin ongelmaksi muodostuu lähinnä keskittymiskyvyttömyys. Sitä lapsella ei ole juuri lainkaan eikä etenkään opetustilanteissa eli pari lausetta hän kyllä kuuntelee sujuvasti ja selvästi ajatuksen kanssa mutta sen jälkeen ajatukset lähtee aina omille radoilleen, jos sitten ei käy niin että lapsi itse lähtee omille radoilleen.
      Kasvua hän ainakin vielä tarvitsee, se on selvä, mutta se auttaako se kasvu keskittymiskykyyn. Se on sitten toinen juttu. Nähtäväksi jää, emmeköhän ole syksyllä tässä kohtaa viisaampia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s