Paluu edessä

Lomapäivät ne vain sujahti kuin lennossa. Ensin oli perjantai ja kas, nyt on jo keskiviikko. Kummallista on tämä. Ehkäpä moiseen sujahteluun vaikutti osaltaan sekin, että perjantaina tosiaan meillä oli yövieras ja lauantaina osa päivästä tuntui menevän ihan siihen, että odottelin koska yövierasta tullaan noutamaan.

Yövieras ei valitettavasti ole muuttunut tippaakaan niiltä vuosilta jolloin häntä hoitelin eli edelleen omapäinen riekkujaheppu. Samat kuviot kuin ennenkin, yövieras yllyttää ja junnu tekee tolloja. Ja kun yövieras ei yllytä niin yhtään ei voi tietää mitä tapahtuu. Lauantaiaamupäivän saldo; puhjennut speden jalkkis. No, toki, jalkkishan se vaan mutta harmitti silti.

Etenkin kun spede oli saanut sen jalkkiksen keskiviikkona ja yövieraalle sanottiin jo torstaina siskon tuodessa tätä sekä minun että siskon suusta ettei siihen palloon SAA koskea isommat sillä se menee puhki jos se osuu orapihlaja-aidan piikkeihin. Annettua sääntöä kunnioitettiin tarkalleen siihen lauantaiaamupäivään jolloin kiusaus oli käynyt ylivoimaiseksi ja tadaa, palloa potkittiin heti kun silmä vältti.

Ehkä se eniten ketuttanut juttu oli kuitenkin se, että yövieras kehui asian huomanneelle ukolle ettei tiennyt ettei siihen saanut koskea. Ukko oli jokseenkin ärtynyt kun tälle selvisi että kielto oli annettu hyvin selvällä suomenkielellä kahdesta suusta torstaina. No, tulipa yövieraan oltua ja uusintakierrosta ei ihan hetkeen tule, meno kun oli ollut varsin mahdotonta siellä mökilläkin.

Jotenkin sitä vielä sietäisi jos kyseessä olisi simppelisti vilkkaus ja hömelöys mutta kun tästä yövieraasta on kehkeytynyt näsäviisasteleva ja salaa seläntakana touhuava lapsi. Ei kiva. Ukko oli laitellut lapset ojennukseen mökillä loppuillasta kun homma vain ei ottanut toimiakseen ja kielloista huolimatta touhut jatkui aikuisten silmiltä piilossa. Huoh.

Muilta osin lauantai sujuikin sitten suht rennoissa merkeissä, ruokaa, höpöttelyä naapurin emännän kanssa ja keikkailevia lapsia. Sunnuntai oli äitienpäivä ja tuolloin menoa hallitsi ovessa kulkevat tenavat. Koko katras oli koolla iltapäivästä ja niin, aika pian sitä oltiikin sitten jo illassa.

Maanantai meni poikasen 18v asioita hoidellessa ja hurraa! Nyt poikanen on saanut suoritettua KAIKKI osiot joiden edellytettiin olevan suoritettuna ennen kuin tämä pääsee ajamaan sen viimeisen osan ajokorttiluokista. Hurraa! Äiti kaivoi urheasti kuvettaan ja keräsi siinä samalla hieman kolehtia ja tadaa, nyt on pakollisista maksuistakin suoritettu liki kaikki. Loput maksetaan vasta suorituspäivinä. Jes!

Iltapäivästä pyörähdin vielä tarhalla vasukeskustelussa ja huhhuijaa. Jotenkin tuntui että mitään lomapäivää edes maanantaina ollut. Eilinen meni kurvaillen ja kokkaillen. Aamusta junnu taysiin, julmetussa ruuhkassa tietty, takaisin kotiin, kotva pikkukirpun kattoluukun kanssa pelleilyä ja ei kun kauppaan speden kanssa.

Takaisin kotiin, uunikasvisten valmistelua, pekonibroitsupastakastikkeen valmistus, lihamureketaikinan veivaus ja jogurttikana muhimaan. Uunikasvikset pois uunista, lihamureke tilalle ja basmatiriisin keittelyt. Lihamurekkeen valmistuttua einehdin kasviksilla ja murekkeella, totesin ruokaosaston olevan kunnossa pari seuraavaa päivää ja odottelin prinsessan kotiin.

Tämä oli ollut tutustumassa yläkouluun ja pälinäkin oli sen mukainen kun tämä kotiutui, selitystä selityksen perään, malttamattomuutta yläkouluun siirtymisen suhteen ja kas, siinä kohtaa kävi jo ovikin ja ukko kotiutui töistä. Minä lastasin speden ja prinsessan autoon ja lähdin noutamaan junnua taysiin, taysista kiikutin tämän suorinta tietä seuriksen leirikeskukselle jossa leirikouluilevat vuorokauden luokan kanssa.

Kotiin, keittiön siivoilut ja kas, jo alkoi olla takki tyhjä. Ukko remusi vuorostaan kattoluukun kimpussa ja tällä hetkellä tilanne on se, että kattoluukku joko vuotaa tai sitten ei vuoda. Kiinni se on mutta ei niin tiiviisti kuin pitäisi ja ilmeisesti tärinä saa sen raottumaan. Voi kun kiva. Ukolla on näin ollen mietinnät käynnissä sen suhteen että millä sen saisi lopullisesti niitattua kiinni ikiajoiksi. Plääh.

No, siihen iltauupumukseen soitteli sitten vielä poikanen 18v ja ilmoitti tuovansa huonekaluja kämpiltään saunakamarille talteen. Totesin, että tervetulemast mutta itse saa raivata tilaa niille, minä en jaksa enää kertakaikkisen mitään. Suihkussa pyörähdin ja sen perään kylvetin speden ja siinä se sitten olikin.

Olin jo puoli ysiltä ihan valmis sänkyyn mutta en tietenkään tuossa kohtaa vielä sinne siirtynyt, liki kymppiin tuijotin töllötintä olkkarissa. Sänkyyn siirryttyäni olinkin sitten umpiunessa alle kymmenen minuutin ja jo kuulkaa tulikin nukuttua aina tuonne vartin yli viiteen.

Tänään palailen työmaalle ja odotan mielenkiinnolla mitä siellä on saatu aikaan. Toivottavasti ohjattava ei ole kovin sisuuntunut poissaolostani, epäilen että ei. Ehkäpä siirryn nyt ihan suosilla oikomaan kutrejani jotka ovat jälleen kerran villiintyneet yöaikaan. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva päivä!