No mutta nyt!

Nyt voisin sanoa ihan rehellisesti nukkuneeni TODELLA hyvin yön. Kovin pitkät unet ei olleet mutta yhtä ainoaa häiritsevää ihmeellistä unta en nähnyt, ehei. Nukuin kuin tukki kaikki ne kuusi ja puoli tuntia jotka höyhensaarilla vietin. Ihanaa! Jotenkin on tuntunut että kevään myötä yöt on muuttuneet kovin rikkonaisiksi ja silloinkin kun uni ei ole ollut rikkonaista on sitä häirinnyt mitä omituisemmat unet.

Olenhan saanut mm vauvan, asunut linnassa, matkustanut laivalla sota-alueelle ja vaikka mitä. Unet on kyllä merkillinen juttu. Oli siis varsin piristävää nukkua ilman unen unta yö, vasta nyt aamulla havahduin juuri alkaneeseen omituiseen uneen jossa totesin olevani myöhässä töistä. Ilmanko muuten heräsin, aika karmean painajaismainenhan moinen tilanne olisi.

Eilen aamulla hoitelin tattia otsassa siivoamalla. Ensin tuli imuroitua koko alakerta, sen perään ei mennyt kauaa kun olin jo hinkkaamassa keittiötä, sulattamassa broitsusuikaleita ja täyttämässä pyykkikonetta. Välillä nakoin puhtaita vaatteita kaappiin, paistoin kanasuikaleet ja heitin ruoan uuniin. Tyhjensin tiskikonetta, ripustin pyykkejä, täytin pyykkikonetta ja pesin lattioita.

Sen verran kova se angsti itsellä oli, että puoli yhdeltätoista aamulla totesin tehneeni about KAIKEN mitä normisiivouskuvioihin kuuluu. Ruokakin oli jo uunissa ja viimeiset pyykit odotti ripustamista kuivumaan. Istahdin siis prinsessan seuraksi nojatuoliin ja tuijotimme yhdessä kotvan töllötintä ruoan valmistumista odotellessa. Ei paha.

Sisko pyörähti tuomaan poikaansa ja jäi kotvaksi juoruilemaan, minä ruokin tenavat samalla kun hämmästelin junnun touhuja, tämä näet väänsi irti hammasta suustaan. En muista olenko aiemmin maininnut blogissa junnun hammastouhujen päättömyydestä. Lapsihan repii hampaan vaikka väkisin suustaan heti kun se vain hiemankin liikahtaa. Siis vain HIEMANKIN.

Tällä kertaa tilanne oli juuri vastaava, lapsi oli huomannut että hammasta saa liikutettua kun sitä oikein vääntää. Kiva. Onneksi kellonaika oli selvästi päivän puolella, on näet ollut sellaisiakin kertoja jolloin jo nukkuvaksi kuvittelemani lapsi on rynnännyt irrotettu hammas sormissaan alakertaan pari tuntia nukkumaanmenonsa jälkeen.

Sen pari tuntia tämä on askarrellut hampaansa kimpussa sängyssään, vääntänyt, kääntänyt ja veivannut ja tiedä mitä kaikkea tämä on sitten hampaalleen tehnyt että on sen irti saanut. Sen verran hyväksi tuo on touhussa kehittynyt että eilen irrotteluun ei mennyt kuin puolisen tuntia. Just.

Epäilenpä, että poikasen kipukynnys on tajuttoman korkea kuten se varmaan onkin sillä mustelmillahan tenava aina on eikä silti koskaan ole mielestään satuttanut itseään mihinkään. Onkohan tuon tuntoaisti muuten edes normaali? Tokihan sitä voi kolauttaa itsensä niin ettei muista kolauttaneensa mutta aina?

Ukko palaili töistä kahden jäljestä ja pakkasi pikaisesti kamansa. Puoli kolmelta mökkireissaajat oli jo tien päällä ja tänne laskeutui rauha ja hiljaisuus. Kummallista kuinka vähän moisen rauhan ja hiljaisuuden saavuttamiseen tarvitaankaan? Me nautiskelimme olostamme, prinsessa pyörähti hakemassa irtareita ja kappas vaan, minä nukahdin nojatuoliin sillä tosiaan, se hiljaisuus.

Heräsin kyllä alle kymmenessä minuutissa sillä pakkohan prinsessan oli kokeilla kuinka hyvin äiti säikähtää kun tämän korvaan kiljaisee yhtäkkiä. Kiva. Samaa lajia, en tosin korviin kiljumalla, harjoitan itse joten onpa kannattanut mokoma säikäyttelyn taito opettaa tenavillekin.

Iltapalaksi touhasimme pannaria ja liekö sitten ne kotvan unoset syynä sille, ettei minua todellakaan nukuttanut ysiltä. Istuin puoli yhteentoista olkkarissa ja nautin siinä istunnan lomassa lasillisen viiniä ja olisiko se puolestaan se, joka sai yön pysymään univapaana, mene ja tiedä siitäkään.

Sängyssä tuijottelin vielä Timo Soinin haastattelun sillä Hjalliksella on aina mainiot kysymykset silloin kun siellä on vieraana joku joka himppasenkin kiinnostaa minua. Timo Soini kiinnostaa jo ihan ristiriitaisuuksienkin takia, pidän monesta hänen näkemyksestään vaikka jokaista niistä en jaakaan.

Tänä aamuna koinkin sitten aikamoisen yllätyksen sillä poikanen 16v on näköjään ottanut sanani ihan tosissaan. Totesin näet tälle iltapäivällä että hänhän on nyt sitten mies talossa kun ukko lähti mökille ja ilmeisesti poikanen on päättänyt imeä miehen oppeja sillä meillähän se on mies joka tyhjentää aina roskiksen.

Kieltämättä katsoin ihan kahdesti aamusella kun nousin ja laitoin tyhjää mehupulloa roskikseen että mitä, tämähän on tyhjä. Siis roskis. Ehdin jo kotvan epäillä omaa järjenvaloani sillä oikeasti, meillä ei koskaan ole roskis aamulla tyhjä muulloin kuin ukon aamuvuoropäivinä jolloin tämä ottaa aina, vaikka sitten puolitäyden, roskapussin mukaansa työmaalle lähtiessään.

Tänään on tosiaan viikon viimeinen työpäivä ja tadaa, edessä on neljän päivän vapaat. Ei hassumpaa! Vapaatkin on mukava aloittaa kun kaikki pyykit on huollettu pois ja torppa siivottu, toivottavasti lapsoset ei koulusta palattuaan sotke huushollia. Ex-teini lupasi hakea speden tarhasta sillä minulla on tosiaan se puoli vitonen ja ukon kotiutumisaika on vielä himppasen kysymysmerkillä varustettu.

Ei siis hassumpaa. Luulenpa, että siirryn nyt asettelemaan kutrejani asemiin ja kohtahan tässä saa ryhtyä tenavien herättelypuuhiin, meillä kun menee jokainen kasiin tänään. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva perjantai, viikonloppu ja vaikkas mitä, tiedä koska tulee seuraavan kerran istahdettua koneen ääreen mikäli vain säätiedotukset pitää paikkansa.