Se on sitten vappuaatto

Varsin mukavaa, eikö? Itse aion todnäk lähteä työmaalta hyvissä ajoin kotia kohti sillä tadaa, ylityötunteja on kertynyt plakkariin vallan mainiosti eikä ohjattavakaan ole tulossa IPhen. Eilinen työpäivä oli kyllä varsin mainio. Ohjattava oli jälleen kuin ihmisen mieli, toki tätä joutui muutamaan kertaan ”hyssyttelemään” sillä asiaahan löytyi vaikka millä ja mitalla mutta kaiken kaikkineen päivä sujui kuin tanssi.

Koko viime viikkokin oli mennyt mainiosti joten jippii! Tätä lisää! On jännä huomata kuinka paljon yhden ihmisen puuttuminen luokasta vaikuttaa koko luokan toimintaan. Edelleenkään luokassa ei jouduttu kertaakaan setvimään välituntiriitoja (!!!) eikä ilmassa viuhunut kiukuspäissään heiteltyjä kirjoja, kyniä saati kumeja. Parasta kaikessa on ehkä se yleinen tunnelma, se kun on kovin rauhallinen ja seesteinen.

Olisiko se rauhallinen ja seesteinen ilmapiiri juuri sitä, jota tämä porukka erityisesti kaipaa kyetäkseen keskittymään lähinnä siihen mitä varten paikalla ovat, oppimiseen? Näin uskallan väittää. Paljon parempaa jälkeä saa aina aikaan kiitoksilla kuin huudolla, sillä rehellisesti sanottuna paikalta uupuneen ohjaajan perustapa toimia luokassa on riitely ja rähinöinti tenavien kanssa.

”Etkö sinä nyt muka ymmärrä” ja ”ole sitten tekemättä jos ei apu kelpaa”. Haluaako lapsi jonka kirjansivua paukutetaan sormenpäällä kiukkuisena apua? No harvoinpa. Harmi, ettei tätä rauhaa ole luvassa enää kuin pari päivää tämän päivän jälkeen, sen peräänhän äkäpussi palaa taas työmoodiin. Toisaalta, siinä kohtaa kouluvuotta ei ole jäljellä kuin neljä viikkoa eli ehkä siitä selvitään…

No, tämä tästä, todettakoon siis vain että työmaalla meni varsin mukavasti. Kotiin kurvailin normiaikaan, pyörähdin tarhan kautta ja kas, varsin mukavaa oli. Spedelle tuotiin vappupallo jo tarhalta, tänään junnu ja prinsessa on lähdössä moisia ostamaan ukon kanssa kunhan ukko joutaa työmaaltaan kotiin.

Jos keli sallii niin tarkoitus on myös viritellä tramppa paikalleen, jos ei niin homma siirtynee huomiselle. Mitään sen kummempia vappukuvioita meillä ei ole luvassa, perunasalaattia, nakkeja ja ranskalaisia, himppanen sitä ja tätä herkkua ja siinä se. Jotenkin vappu osuu nyt todella hölmöön aikaan kun se on keskellä viikkoa.

Eilen toin työmaalta kotiin karhun. Tai no, nallen. Tai oikeastaan se oli nallepuku, prinsessa näet haluaa pukeutua moiseen täksi päiväksi. Onneksi työmaalla on suht runsaasti erilaisia näytelmäasuja sillä tätä nalleasiaa meillä ehdittiin surra jo viime viikolla. Kun KAIKKI muutkin luokalla pukeutuvat eläimeksi ja hän EI kyllä mene kouluun jos ei ole pukua.

Nallepuku sopi prinsessalle täydellisesti joten äiti sai runsain mitoin kiitosta ja kunniaa puvun ojennettuaan. Kivakiva äiti! Tarhallekin saisi halutessaan pukeutua mutta jaa-a. Todnäk siellä on tänään paikalla prinsessoja ja kuninkaita ja ritareita mutta spedeä moinen pukeutumisjuttu vain inhotti. Hän tahtoo omat vaatteet ja mikäs siinä, helpompihan se lapselle itselleenkin on.

Junnu taas ei tahdo pukeutua yhtään miksikään, ei vaikka äidin mielessä ehti jo käydä lännenlokariasu. Kun ei huvita niin ei huvita ja sillä siisti. Onneksi meidän koulullamme ei tänään vietetä minkäänlaista pukeutumispäivää sillä jotenkin tuntuu, että moinen pukeutumisjuttu saattaisi saada ohjattavan pasmat sekaisin.

Herranen aika, johan tuolla meni talvella kaikki sekaisin kun kehtasin yhtenä päivänä ilmestyä työmaalle hiukset auki. Laita ne kiinni oli yleisin hokema tuon päivän ajan ohjattavan toimesta. Vakiokuviot tuo selvästi tälle turvaa eli tänäänkin kiskaisen vain hiukset tiukasti ylös ja siinä se.

Ja nyt taidankin siirtyä kiskomaan niitä ylös, spedekin heräili jo ja saattaa olla että ehkäpä tuo hyväksyy sen verran ”epänormaaliutta” että antaa minun maalata itselleen edes pellenenän kasvoväreillä… Se on siis moro ja viettäkää kivakivavappuaatto, minä pyrin tietysti samaan!