Voi sissus soikoon!

Tänä aamuna kurkkua ei ole kiskottu raastinraudalla eikä sen puoleen santapaperillakaan, ehei. Sen sijaan sinne on istutettu vähintään kaktusplantaasi jos tuntumaa on uskominen. Voi kun kiva! Eikä nenäkään falskaa, tukossahan se on, sen sijaan silmien perusteella pääsisin koska tahansa esittämään taustanäyttelijää mihin tahansa runsaasti vetistelyä vaativaan elokuvaan. Kiva!

Eilen aamulla toimin varsin vauhdikkaasti sen jälkeen kun vauhtiin pääsin. Se vauhdikas toiminta tosin nieli aika reippaasti voimavaroja ja spedeä tarhalle jättäessäni totesin ettei ajatus oikein liiku enää. No, samapa tuo, kurvailin työmaalle ja ei aikaakaan kun huomasin kurvailevani jo takaisin kotiin. Tulipa ainakin tavattua esimies ja saatua tältä lupaus suosittelusta mikäli rekrytoijapuoli sattuu soittelemaan. Ei paha.

Kotona täyttelin vauhdilla työnhaun kaavakkeen ja hörppäsin kupin kahvia, sen jälkeen ajaa päräytin työterveyteen. Jälleen se aivan ihanan mahtavan mainion mukava työterveyshoitajamies oli vastaanottamassa ja katsottuaan kurkkuun (ohhoh, onpa täällä PALJON limaa) ja kuunneltuaan oirekuvauksen totesi tämä että niin, nyt tätä on älyttömän paljon liikkeellä. Siis älyttömän paljon.

Ja hän on kyllä sitä mieltä, että lepäät vielä perjantainkin. Ja jos alkaa tuntua olo paremmalta niin lepäät silti. Mitään viikkosiivousta et ryhdy tekemään vaikka miten hyvältä tuntuisi. Kun hän kyllä tietää miten siinä käy, hän kokeili asiaa ihan itse muutama viikko takaperin ja jälkitauti lisäsaikkuineen ei ollut alkuunkaan kiva juttu. Että niin. Lepäät. Ja lepäät lisää.

Tämä kyseinen työterveyshoitaja on ihan oikeasti aivan uskomattoman mukava hemmo. Tähän, kuten edelliseenkin, käyntiin sisältyi jälleen runsaasti naurua, reippaasti jutustelua ja paljon höpöttelyä. Millään muotoa tätä hoitsua ei voi syyttää jäykkyydestä tai tylyydestä sillä tämä todella osaa kohdella kävijöitä niin ettei kävijä vahingossakaan tunne tulleensa ”vähän niinku turhaan”.

Kotiin palattuani soitin työmaalle ja otin suosilla sohvan selkääni. Niin mukava se sohva selässä oli että kahteen asti päivällä olin vuoroin hereillä ja vuoroin unessa mutta tiukasti vaakatasossa. Kahden jälkeen oli pakko nousta vähän ylöskin sillä alkoi tuntua että hikeä pukkaa ja sohva kasvaa kohta kiinni selkään.

Sen kummemmin en tosin reippaillut kuin kahvinkeittelyn verran, sohva kaikessa komeudessaan kun jatkoi houkuttelevaa linjaansa. Ex-teini haki speden tarhasta ja heidän kotiuduttuaan sain minäkin kotvaksi sen verran virtaa että yhdessä teinin ja prinsessan kanssa touhusimme olkkarista pölyt tasoilta.

Moisen vaativan toimenpiteen jälkeen keskityinkin lähinnä ohjeistamaan prinsessaa, teiniä, poikasta 16v ja tämän kaveria banaanikakun leivonnan suhteen ja ei aikaakaan kun nelikko oli tuupannut kakun uuniin muhimaan. Jes, menipä hyötykäyttöön mustuneet banaanit.

Loppupäivä kulki kokolailla samaa latua, mitä nyt sohvan sijaan otin takapuoltani kohottamaan nojatuolin. Välillä liikuin sen verran että iltapalatin speden ja tuuppasin tämän sänkyyn mutta siinä se sitten olikin. Iltakympiltä olin jo autuaasti yöunilla ja olisin nukkunut takuulla pidempään kuin normaaliin työaamun heräämisaikaan ellei massiivinen vessahätä olisi minua herättänyt.

Siihen heräämiseeni havahtui spedekin ja niinpä käkimme täällä nyt kahteen pekkaan sillä kiirusta mihinkäänhän tässä ei ole. Tämä pystyasento on saanut nenänkin heräämään eloon, jee, ja kuuma kahvi taas on ollut oivaa lannoitetta kaktusviljelmälle sillä kaktukset on muuttuneet pienipiikkisemmiksi. Hohoo!

Näillä eväin siis uuteen päivään, veikkaanpa että sohva on tänäänkin kovassa kurssissa sillä aikamoisen vetämätön tämä olotila on. Junnun sanoin totean TYLSÄÄ sillä oikeasti, siellä on KEVÄT ja keväällä on ihan typerää maata sisällä. Höh! No, ehkä tässä jo lauantaiksi virkoaa?

Se on siis jälleen kerran moro ja oikein kivaa torstaita kaikille!

2 comments on “Voi sissus soikoon!

  1. Pikaista paranemista! Onneksi sinulla oli hyvä työterveyshoitaja, joka osasi ohjeistaa todella lepäämään! Muutenhan noista tämän päivän taudeista ei tahdo parantua.

    • Totta, sitkeitä ovat. Ukkokin kysyi eilen, että etkös sä ole räkinyt jo viikkotolkulla, etkö aio ollenkaan toeta. No, ehkä viikon-kaksi, kaveri on puolestaan räkinyt ja kaktustellut jo kuukauden eli ehkä ihan hyvä että jäin nyt suosilla kotiin kokeilemaan josko se lähtisi ihan tällä rennolla elämällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s