Voi kökköfiilis

Jo on pirullinen lenssu kun ei ota oietakseen. No, aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin joten kaipa tämäkin tästä oikenee. Eilen aamulla mittasin lämmön ennen työmaalle siirtymistä ja koska sitä ei ollut niin totesin olevani työkuntoinen. Ihan pelkän räkimisen ja köhimisen vuoksi ei jotenkin kehtaa töistä pois jäädä etenkään nyt kun väkeä on pois runsain määrin.

No, työpäivä puolikuntoisenakin sujui varsin mainiosti sillä ohjattava oli jälleen loistavalla tuulella. Hommia tuli tehtyä reippaasti, pienintäkään rähinää saati räpinää ei ollut ilmassa ja muutenkin meno oli kertakaikkisen mainiota. Josko tänään samalla sykkeellä sillä kovin kummoisiin vääntöihin en taida jaksaa ryhtyä.

Illansuussa soitellut siskolikka oli tietysti erimieltä, herramunjee minkä mutinan sain puhelimessa osakseni. Että kun kerran on jo sairastanut keuhkokuumeen ja puolikuntoisena tunkee silti töihin niin se on sitten ihan turha hakea syytä mistään muualta kuin peilistä jos tauti uusii. Just. Siskolikan syyksihän minä sitä olin ajatellut…

Mutta siis oikeasti. Olemme jo nyt siinä tilanteessa, että eilen sai porukka todella venyä paikatakseen poissaolijoita ja jos minäkin nyt jään pois niin minun paikkaamiseni vie täysin yhden ihmisen sillä ohjattavan suhteenhan ei voi vain ajatella että ”no tämä tunti menee ilmankin”. Ohjattavahan ei ole hetkeäkään ilman ohjaajaa koulussa, siis ei hetkeäkään. Tai jaa, vessassa hän saa asioida ihan itse mutta muuten.

Tiedän, tämähän ei ole minun murheeni jos satun sairastumaan mutta oikeasti, kyllä sitä väkisinkin ajattelee työkavereitaan ja jopa itseään sillä joka kerta kun olen joutunut olemaan pois niin mitä tapahtuu? Ohjattava on kyllä ollut kuin ihmisen mieli viimeisen parin poissaoloni ajan mutta poissaolo potkaisee silti aina takaisin palattuani työmaalle eli mielelläni en ole pois jos ei ole ihan ehdoton pakko.

Kotiuduttuani työmaalta en sitten jaksanutkaan oikein mitään. Syötin tenavat, toki, ja viikkasin puhtaat vaatteet kaappeihin mutta siinä se kokolailla olikin. Sen verran jaksoin liikkua, että suuntasin postilla käymään hieman ennen postin kiinnimenoa sillä pakettikortti oli saapunut passelisti työpäivän aikana.

Meillä on ollut menossa ”hajotkaa kapineet”-viikot, tarkoittaa käytännössä siis sitä että kodinkoneet tai niiden osat leviää kuin Jokisen eväät. Ensin meni rikki pölynimurin letku. Jippii! Katkennut letku on muuten tosi in ja pop imuroidessa. Reippaasti teippiä ja toimihan se jotenkin mutta imuteho nyt ei ollut kummoinen ja imurointiliikkeitäkin piti suorittaa varovasti. Onneksi imuriin saa tilattua varaosia suoraan netistä joten tadam, tilasinhan minä.

Seuraava epäkuntoon mennyt kapine olikin sitten liesituulettimen valaisin sillä tietysti siitä on loisteputki palamassa ja tietenkään uutta putkea ei saa lähiksen hyllystä. Kuka helketti käyttää vilkkuvaa valoa ruokaa laitellessaan? No ei kukaan. Pitäisi siis saada aikaiseksi ja metsästettyä siihen uusi putki mutta ei hajuakaan saako moista sittarista vai pitääkö metsästys suunnata rautakauppaan, kodinkoneliikkeeseen vai mihin. Prkl.

Ei kahta ilman kolmatta ja niin vain kävi että mikron aluslautanen otti ja tipahti ukolta lattialle. Tämä on ollut kyllä arvattavissakin mutta tiputtajaksi odottelin ennemmin junnua sillä lautanen jää usein tällä mikrokuvun kanssa nalkkiin. Eli niin. Kapineet kadotukseen sano. Ei hajuakaan saako mikroon uutta aluslautasta ja paljonko moinen mahtaa kustantaa mutta toistaiseksi taidamme käytellä kapinetta ilman sitä.

Sen verran sain vielä iltasella aikaiseksi että tutkailin molin sivujen kautta ohjaajatilannetta, minua kun on patistettu kerran jos eräänkin hakemaan pari viikkoa sitten haettaviksi julistettuja avoimia paikkoja. Kotvan siinä ennätin paukutella hakemukseen tekstiäkin kunnes totesin että suosittelijat. Niiltä pitää kaiketi ensin kysyä sopiiko niille merkkaus suosittelijoiksi. Eli tänään täytyisi saada aikaiseksi ja kysyä a. esimieheltä ja b. entiseltä esimieheltä.

Toisaalta en oikein tiedä haluanko vakipaikkaa, jotenkin tuntuu että tämä määräaikaisuus on varsin jees. Mutta niin, silti. Kaipa se pitää hakemus laitella sillä eihän niitä paikkoja tunnu saavan vaikka hakisi joka vuosi monen monen vuoden ajan. Nähtäväksi jää. Ja nyt taidan siirtyä vääntämään kutrini kuosiin, johan tässä pitää kohta herätellä spedekin. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva keskiviikko ja loppuviikko ja silleen jos en satu enää bloggaamaan lähipäivinä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s