Siinähän se työpäivä mennä tärskähti, ohjattava oli varsin mukavalla tuulella (vaikka nyt ei mitenkään erikoisen innokas koulutehtävien tekijä ollutkaan) ja ruokavälkkäkin ulkoiltiin muiden mukana. Tänään toivottavasti samalla kaavalla, työpäivä kun on paljon mukavampi kun se ei sisällä rähinää, kähinää tai mitään omituisia nurkkaan konttailuja.
Lievän yllätyksenkin siinä tosin heti aamusta koin; lapsen IP-ajoiksi oli ilmoitettu joka päivälle tappiajat eli siis voi plääh! Kauhulla ajattelen loppuviikkoa sillä faktahan on, että lapsi väsyy ihan totaalisesti ja väsymys taas aiheuttaa väkisinkin kärttyilyä, kiukkuamista ja levottomuutta jota ilmassa on muutenkin taajaan.
Tilannetta ei mitenkään helpota se, että lapsi jonka kanssa ohjattava ei vain ota tullakseen toimeen on myös kerhossa ja lähtee lähes sataprosenttisesti viimeisenä, niin paitsi nyt kun ohjattavalla on pitkät päivät. Etenkin nyt kun muut lapset on vähitellen ryhtyneet opettelemaan omatoimista kotiinsiirtymistä ja aikaisemmin lähtöä, ihan jo siksikin että syksyllähän heille ei ole enää kerhopaikkoja jaossa, tuntuu jotenkin kertakaikkisen älyttömältä että yksi lapsi heiluu kerholla yksin liki tunnin. Voi höh nyt!
No, tämä viikko näillä eväin, ensi viikolla aikataulut on kaiketi toiset. Selvää on ainakin se, että tämä viikko toi tullessaan väkisinkin sitä joustontarvetta, ts minä jäin eilen siihen asti kun se yleensä viimeinen lapsi lähti kotiin jolloin oma ohjattava jäi yksin kerholaiseksi ja sama kuvio on tänään edessä. Huomisen ja ylihuomisen hoitaa sitten toiset ohjaajat sillä ohjattavan ollessa paikalla yhtäaikaa jonkun toisen lapsen kanssa pitää paikalla olla aina kaksi ohjaajaa.
Suht oikeaan aikaan minä sitten kuitenkin eilen pääsin kotiin lähtemään joten ylitöiksi ei tainnut mennä kuin muutaman minuutin ja oletusarvoisesti tänään lienee sama tilanne. Loppukevään kuvioitakin olemme jo suunnitelleet IP-aisaparin kanssa ja näillä näkymin siirrymme ensi viikolla systeemiin jossa teemme vuorotellen perjantain tappivuoron, eihän siinä ole enää kuin 8 viikkoa töitä jäljellä tuossa kohtaa.
Kotiuduttuani heitin pikaisesti evästä kupuuni ja sain jonkun ihmeellisen iilin ryhtyä leipomaan prinsessan ja speden kanssa. Spede ”mittaili” kuivia aineita kulhoon ja sekoitteli ne keskenään sillä aikaa kun prinsessa voiteli kakkuvuoan, sen jälkeen prinsessa siirtyi vatkauspuuhiin ja spede puolestaan ”soossasi” banaanit kakkuun.
Vähästä sitä saa tenavat tuntemaan mieletöntä iloa, sitä iloa kun tuntui riittävän koko loppupäiväksi pienestä askareesta porukalla. Junnuhan ei kotona tuossa kohtaa vielä ollutkaan, hän kun meni suoraan serkuille koulusta. Kakun paistoaikaa kyttäsimme yhdessä prinsessan kanssa ja jostain ihmeestä prinsessa ja spede innostui vielä pelaamaankin keskenään.
Ei hassumpi ehtoo kotosalla siis vaikka kovin nopeasti se menikin. Onneksi sain eilen unenpäästä kiinni suht oikeaan aikaan joten tänä aamuna nouseminen ei ollut ihan niin tukkoista kun eilen vaikka myönnettäköön etten mitenkään erikoisen virkeä nytkään ollut noustessani.
Tänään pitäisi junnun lekurin soitella spirometriatuloksista, jee, ja kas mitä huomasinkaan eilen työmaalla. Hittolainen, olipa hyvä että päätin tarkistaa henkilökorttien kuvausaikataulun, minä kun olisin mennyt kuvaukseen vasta ensi viikon perjantaina. Josko kuitenkin menisin sinne jo tämän viikon perjantaina kun aikakin on varattu siihen kohtaan…
Nyt tässä pitäisi kaiketi ryhtyä omia kutrejaan taas asettelemaan, ihan oikeasti minun pitäisi saada aikaiseksi tilattua itselleni kampaajalle aika. Johan tässä on mennyt reilu vuosi edellisestä käynnistä ja sen todella huomaa hiusten kunnosta. No toisaalta, ne on helpossa mitassa kun ne saa väkerrettyä kiinni tuosta vaan.
Vaan jaa. Josko tosiaan sinne kutrien väkertelyyn siirtyisi. Reilu tunti ja se pitää taas olla jo valmiusasemissa kohti työmaata. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva keskiviikko, minä pyrin takuulla samaan!
Älyvapaa äiti 