Olipa tuo sitten

Eilinen työpäivä oli varsin hektinen, etten sanois. Sitä hektisyyttä hoiteli simppelisti ohjattava joka oli ekan tunnin väsynyt ja voipunut ja vaikkas mitä ja ehdottoman haluton laittamaan tikkuakaan ristiin kouluhommien eteen. Varmemmaksi vakuudeksi haluttomuudestaan tämä otti ja pusersi työn alla olleen monisteensa palloksi ja sinkosi sen seinään.

Koska tämä ei ollut riittävä vakuus ohjaajalle otti tämä ja löi lyijykynällä ohjaajaa käsivarteen. Onneksi päällä oli paksu huppari ja ehdin sen verran liikauttaa kättänikin kynänterän alta pois, ettei lyönti uponnut pystyyn vaan ainoastaan nirhaisi. Koska ohjaaja ei pitänyt tästäkään ilmaisusta niin väliä vaan oikoi monisteen takaisin pulpetille päätti lapsi rutistaa sen uudelleen palloksi ja heittää roskikseen.

Ei tehoa. Lopulta lapsi istui kiukkuisena tuolissaan ja selitti touhua torumaan tulleelle opelle kuinka ”tuo kiusaa ja on velkaa mulle kun otti mun kynän ja kumin ja ei anna monistettakaan uudelleen eteen”. Niin. Tämän työrupeaman aikana olen velkaantunut korviani myöten milloin mistäkin syystä. Milloin siksi, etten ole antanut heitellä kyniä kiukuspäissään pitkin luokkaa, milloin siksi, että olen järjestelmällisesti ottanut koulutavaroita pois lapsen ulottuvilta ja milloin siksi, että lapsi on kiukutessaan onnistunut ihan itse kolhimaan itseään milloin tuoliinsa, milloin pöytäänsä ja milloin mihinkin.

Ekan tunnin lopussa lapsi luovutti ja teki annetun monisteen hetkessä. Niinpä niin. Odotan edelleen hetkeä jolloin lapsi tajuaa että pääsee itsekin helpoimmalla kun vain tekee annetun tehtävän eikä käytä aikaa rähinöintiin ja tavaroiden heittelyyn / tuhoamiseen. Sillä käytöksellä kun pääsee välkillä käymään, sillä käytöksellä saa ihan luvan kanssa väritellä tunnin lopussa ja vaikka mitä.

Kaikella muulla käytöksellä saa ainoastaan istua omalla paikallaan ja olla naama mutrulla vaikka koko koulupäivän, niin no, tietysti välillä saattaa joutua eriytystilaan jos siinä omalla paikalla alkaa riehua, huutaa ja kiekua, mikä on yksi tapa millä lapsi mielellään pahoina päivinä rikkoo koko luokan työ- ja keskittymisrauhaa.

Toka tunti sujuikin sitten jo paremmin, samoin kolmas ja ruokailun jälkeen lähdin lapsen kanssa välkälle. Välkkäkin sujui kuin vettä vain, samoin päivän päättänyt atk-tunti joten ei hassumpaa. IPssä oli yksi pieni vähemmän hyvä tapahtumasarja mutta se oli oikeastaan ollut koko päivän odotettavissa, tapahtumasarjan toisella osapuolella kun on merkillinen tapa ärsyttää suunnilleen kaikkia muita lapsia huutelemalla mitä sattuu joka tilanteessa.

Onneksi se vähemmän hyvä tapahtumasarja kohdistui vain ja ainoastaan toisen osapuolen pieneen legorakennelmaan jonka ohjattava nakkasi ihan yhtäkkiä lattialle palasiksi. Toruthan siitä tuli, ja ne torut meni ohjattavallekin perille, sen verran totiseksi tämän naama meni kun totesin että ei se anteeksipyyntö ole se mikä auttaa kun sitä käyttää jatkuvasti hölmöjä tehtyään. Lapsi siivosi sotkun ja ojensi legot toiselle osapuolelle joka kokosi niistä uuden rakennelman itselleen.

Loppuviimeksi työpäivä sujui siis varsin hyvin. Kotimatkalla kurvasin tarhan kautta ja kotona oli, ah, ruokakin valmiina odottamassa. Tosin olin työmaalla syönyt juuri reilu tunti aiemmin joten minun osaltani ukon tuunailut jäi maistelematta. Ilta sujui tiukasti pyykkien ja kotitouhujen parissa, himppanen läksyjen tarkastelua, erinäisiä jutusteluja vuoroin prinsessan ja vuoroin junnun kanssa ja spede sähelsi omiaan.

Oikeastaan se ainoa oikeasti pientä hermoromahduksen tynkää aiheuttanut tapahtumasarja eilisessä oli poikasen 18v ajo-opettajan minulle lähettämä viesti. Poikanenhan tuntuu AINA keväisin sekoavan enemmän tai vähemmän touhuissaan ja samalla kaavalla mennään tänäkin keväänä.

Kouluhan tällä on aivan loppusuoralla joka tarkoittaa käytännössä, ainakin näin poikasen sanoin, sitä, että yksi koe odottaa suoritusta samoin kuin ajokortin kakkosvaihe ja sen peräänhän poikasen pitäisi sitten jo valmistua ammattiinsa. Mutta niin. Koska on kevät niin poikasella vauhti kiihtyy ja koska tämä asuu tosiaan omillaan niin ihan täysin en ole kartalla siitä missä oikeasti mennään.

Koska poikanen on vieläpä tosiaan täysi-ikäinen niin koulun puoleltahan ei saa minulle kertoa mitään tämän opintojen edistymisestä tai mahdollisesta edistymättömyydestä. Kiva. Jo viime viikolla oli meidän postilaatikkoomme ilmestynyt poikaselle osoitettu lappunen jossa nuorisotyöntekijä sekä ryhmän ohjaaja pyysi poikasta ottamaan kiireesti yhteyttä sillä tämän valmistuminen kevään osalta oli vaarassa.

Poikanen lupasi soitella nuorisotyöntekijälle ja totesi tuolloin juuri näiden parin jutun olevan ainoat rästissä olevat asiat. Eilen tämän piti mennä kouluun mutta kappas vaan, tämä soittelikin minulle iltapäivästä ja kertoi olleensa työhaastattelussa. Just. Oli hän kuulemma koululle ilmoittanut ettei pääsekään tulemaan mutta anteeksi nyt kovin, olemme jälleen siinä tilanteessa etten ihan sataprosenttisesti usko poikasen sanoihin tuosta vaan.

Ja tosiaan, illalla minuun otti viestitse yhteyttä ajo-opettaja joka kertoi olevansa jokseenkin huolissaan kun poikasta ei ole saatu kiinni. Annoin ajo-opettajalle poikasen uuden numeron (numeron vaihtuminen on kaiketi ollut isoin syy miksi tätä ei ole saatu kiinni) ja manasin samalla sitä kuinka tämä aina keväisin intoutuu ihan totaalisti menemään kuin Viitamaan piru ja säheltämään miten sattuu.

Soittelin poikasellekin asiasta mutta tämähän on tosiaan tätä nykyä ”niin aikuinen” että tietää kaiken itse paremmin ja vain ärsyyntyy kun tätä koettaa hiemankin neuvoa juttujen kanssa. Nytkin tätä ärsytti suunnattomasti kun totesin tälle että ei sitä tutkintoa kannata sotkea PARIN KUUKAUDEN takia ja poikanen oli suorastaan kiukkuinen kun moista lausuin.

No, nähtäväksi jää. On vain niin riivatun hankalaa kun ei ole yhtään itse kunnolla kartalla siinä, missä poikanen tarkalleen ottaen menee ja kun oikeasti tietää, että jos tutkinto nyt jää parin jutun, parin kuukauden takia hoitamatta niin takuulla poikasta itseäänkin harmittaa se jossain kohtaa. Höh!

Vaan jaa. Luulenpa, että siirryn näiden manailuiden parista nyt ihan suosilla kuosittamaan itseäni, tänään menen työmaalle puoli tuntia normaalia aiemmin joten eihän tässä olekaan aikaa samaan tapaan kuin yleensä. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva tiistai, minä pyrin takuulla samaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s