Perjantaissa taas

Vaan olipa miellyttävän yllättävä työpäivä eilen, ei voi muuta sanoa! Ohjattava olikin pois joten minä olin ”vapaata riistaa”. Sitä vapaata riistaa-fiilistä hoitelin tarkalleen sen verran, että olin yhden toisen oppilaan kanssa yhden tunnin, muun ajan touhasin a. kehityskeskustelu-lomakkeeni parissa ja b. otin lisää pääsiäisvärityskuvia kerholle ja siivoilin kerhon kaappeja. Ei hassumpaa!

Päivähän alkoi kuitenkin sen tiimipalaverin parissa ja kyllä se on kuulkaa perin merkillistä kuinka paljon pokkaa joillain onkin. Ensi viikolla normaalisti taksikuviot hoitava ohjaaja kun on yhden päivän pois ja näin ollen jomman kumman meistä luokkaan jäljelle jäävistä (minä ja kärttyohjaaja) pitäisi tulla aamulla jo puoli kasiin ottaakseen taksilaiset vastaan.

Kärttyohjaajahan on perheetön vanhempi ihminen joka on työmoraaliltaan aiheuttanut jo kerran jos eräänkin ihmetystä. Tämä kieltäytyy lähes työtehtävästä kuin työtehtävästä joka ei tapahdu meidän omassa luokassamme. Siis älytöntä! Viimeisin kieltäytyminen tapahtui pari viikkoa sitten esimiehelle ja se jos joku oli omituista. Tuolloin hänen olisi pitänyt hoitaa sokerimittauksien vahtiminen mutta niinpä vain kävi, että luokkamme toinen ohjaaja otti senkin hoitaakseen.

Ja nyt tämä taksi. Siitä oli ollut jo alkuviikosta puhetta ja toki toinen ohjaaja ja ope oli olettanut että tämä ohjaaja ilmoittaa keskustelun aikana että hän voi ne hoitaa, minähän kun en koko keskustelussa edes ollut sillä tosiaan, se oma ohjattava vie kaiken minun aikani työpäivän aikana lukuunottamatta sitä yhtä ruokkista ja yhtä pikataukoa.

Eilen aamupalaverissa päätin nostaa asian uudelleen esiin sillä oikeasti, se taksituspäivä lähenee vauhdilla. Minulle toki kelpaa se puolisen tuntia ylitöitä mikä siitä kertyy mutta ajoissa se on silti tiedettävä sillä speden hoitoaikahan alkaa vasta puoli kahdeksalta jolloin pitäisi jo olla työmaalla.

Otin siis asian puheeksi ja totesin, että jos minä sinne taksille tulen niin minun on pakko tietää se jo nyt että voin ilmoitella speden tarhaan tuovani tämän aikaisemmin kuin yleensä. Ja miten kävikään? Kärttyohjaaja nyökytteli (kuten aina kun puhe liittyy vähänkin häntä mahdollisesti koskettaviin juttuihin) ja totesi, että no jos sä sitten viitsit ottaa sen. Siis oikeasti!

Aivan uskomatonta! Käsittämätöntä kerrassaan! Kyllä siinä loksahti ihmisen jos toisenkin leuat auki tilanteessa, tottahan se on, että minun aikataulujeni rukkaaminen aiheuttaa aina ketjureaktion sillä spede, kouluherättelyt jne ja kärttyohjaajan kohdalla sillä ei olisi ollt vaikutusta kuin hänen omaan liikkumiseensa. Näin tämä nyt kuitenkin menee eli minä menen poikkeavasti yhtenä aamuna ensi viikolla jo puoli kasiin.

Onni onnettomuudessa lienee se, että ukko oli eilen ortopedin tutkailtavana ja kappas, pari viikkoa saikkua iski siitä tutkailusta. Näin ollen minun ei tarvitsekaan ilmoitella tarhalle yhtään mitään sillä spede jää tiistaiksi kotiin. Jes. Silti, ihmetyttää kovin tämän kärtyn joustamattomuus. Me nyt kuitenkin olemme työssä jossa joustavuus on yksi tärkeimmistä kulmakivistä. Huoh!

Muilta osin eilinen työpäivä oli, kuten sanoinkin, kertakaikkisen mainio. Kotiin putkuttelin hyvillä mielin, nakkasin muusipotut kiehumaan, touhasin sapuskaa, täyttelin tiskaria ja ruokin tenavat. Ukon palattua ortopedireissultaan oli tämäkin niin täynnä virtaa, että soitteli poikasen 16v perään kysyen missä poikanen ollenkaan mahtoi mennä.

Tämä perään soittelu taas johtui siitä, että ukko päätti että nyt on juuri se oikea hetki käydä ostamassa poikaselle uusi kännykkä niillä vakuutuksesta tulleilla rahoilla. Ei hajuakaan miksi mutta poikanen tahtoi ehdottomasti tällä kertaa LGn puhelimen ja mikäs, ihan näpsän näköinenhän tuo on.

LG_Optimus_L5_image6736

 

Lieviä käyttöönotto-ongelmiahan poikasella tietysti oli ja kun tämä viimein illalla kotiutui olikin ensimmäiset sanat: äiti mulla on ongelma, en saa nettiä toimiin. Jaa-a. Tietoteknikkaintoutunut äiti löysi toki hetkessä mistä netin sai päälle joten ongelma oli aika pieni, onneksi.

Siinä illan mittaan valmistui tosiaan nuo ihanat kevätsukatkin ja tadaa, tänään ne pääsee tosikoetukselle eli työmaalle laittelen ne. Ihanaa! Erinäinen määrä ”mulle kans” kiekumisia sukkien myötä on tullut mutta totesinpa tylysti niitä toivoneille etten todellakaan tiedä koska jaksan seuraavia vastaavia alkaa kutoa, nurjat silmukat kun on ärsyttäviä.

Vastaus tuumailuuni tosin tuli heti kynsilakkojen kuivuttua (päätin siis illalla varmistaa etten ota enää puikkoja käteeni mutta 60 sekunnissa kuivuva kynsilakka oli väärä vaihtoehto päätöstä ajatellen) ja kas, tuli siinä sitten aloiteltua uusia. Just. Puoli kymmeneltä kippasin itseni ihan suosilla makuuasentoon sänkyyn ja silti olen tänäkin aamuna aivan rättipoikkiväsynyt.

Tänään speden tarhalla on tosiaan se isovanhempien päivä, pappa on onneksi menossa speden vieraaksi. Anoppi, mummu, pahoitteli illalla kovin sitä ettei saanut vuoroaan vaihdettua eikä näin ollen pääse paikalle mutta ehkä se on parempikin niin. Pappaa spede nyt näkee kerran pari kuussa, mummun tämä on tainnut nähdä kiireellä viimeksi joulun alla. Eikun ei, eihän mummu heittänyt lahjapakaasejaan itse tänne tänä jouluna eli taitaakin olla syksyllä edellinen pikatapaaminen kun mummu on tuonut junnua kotiin.

Loppuun vielä tärkeä uutinen; spedellä heiluu HAMMAS! Kyllä! Ja hyvä niin, sillä kyseisen hampaan takaa huomattiin jo viikko sitten komea uusi rautahammas eli ehdin viikon tässä manailla sitä että joudun kiikuttamaan tenavan hammaslääkärin katsottavaksi suuosastostaan. Enpä siis joudukaan eli JEI!

Ja nyt siirryn kuosittamaan kutrejani. Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s