Torstai on toivoa täynnä!

Näin on kuulkaa! Erityisen hyvän tästä aamusta tekee se simppeli pieni asia, ettei minun tarvitse ajella tarhan kautta työmaalle siirtyessäni. Vielä paremmaksi asian tekee se, ettei minun tarvitse kurvailla edes tarhan kautta takaisin, siis ihan luksustahan moinen on! Ainoa tähdellinen tarhaan liittyvä toimenpide on muistaa ilmoittaa sinne, ettei spede tule tänään paikalle ja sehän nyt ei ole kummoinen homma se.

Niin, spedellä on viimeinen puheterapiakäynti tänään. Koska ukko on menossa esittelemään lonkkaansa ortopedille iltapäivällä totesi tämä, että mieluiten jättäisi speden vallan päiväksi kotiin. Koska ex-teini taas ilmoitti jo eilen että hakisi erittäin mielellään speden tarhalta tänään niin ongelma iltapäivän osaltahan oli helposti ratkaistavissa; ukko soitti ex-teinille joka lupasi mieluusti tulla iltapäivästä spedeä vahtimaan. Ei hassumpaa, ei lainkka hassumpaa!

Eilinen työpäivä sujui varsin mukavalla sykkeellä. Ekan tunnin ohjattava oli kuin märkä (!) rätti eikä olisi jaksanut yhtään mitään mutta kokosi voimansa ja teki kuin tekikin matikan koetta eriytystilassa jonne siis toivoi ihan itse pääsevänsä koetta tekemään. Toka ja kolmas tunti mentiin puhtaasti ruokavälkälle lupaamani toimintatilan käytön voimalla, mopo ei siis lähtenyt käsistä lapsen tietäessä vallan hyvin ettei toimintatilaan mennä jos hommat ei toimi.

Neljännellä tunnilla mopo oli karata mutta asettui hyvin nopeasti kun totesin, ettei toimintatilakäyttöä harjoiteta loppuviikon aikana jos aina kaikki saatu kiva aiheuttaa sen, että siirrytään hölmöilyn puolelle heti saavutetun kivan saamisen jälkeen. Jo asettui ja kouluhommatkin jatkui suht mukavasti, välillä nyt oli hieman repsahtamaisillaan mutta lisämuistutus siitä kuinka iloinen äiti olikaan ollut edellisenä päivänä luettuaan lapsen vihosta kuinka HIENOSTI tämä oli päivän touhunnut koulussa sai lapsen jälleen asettumaan.

IPssä mopo sitten karkasi mutta onneksi vain ja ainoastaan riehunnan merkeissä. On lapsia jotka leikkii ja lapsia jotka ei kertakaikkiaan osaa leikkiäleikkiä. Valitettavasti ohjattava kuuluu pääsääntöisesti lapsiin jotka ei taitoa osaa, kaikki leikit menee herkästi riehumisen puolelle, pikkuautot ajaa vain ja ainoastaan kolareita, nallet lentää ilmassa jne jne. Aikansa riehuttuaan lapsi onneksi otti ja asettui oikeasti tekemään jotain järjellistä eli värittämään. Ei paha.

Työmaalta poistuttiin hyvässä järjestyksessä IP-parin kanssa ja tsiisus, olemmekohan me aina ihan aikuisia? Todnäk emme, me näet keksimme poistua tekniikalla joka edellytti erinäistä juoksemista ja hihkumista. Mikä ihme meitä oikein vaivaa? Työperäinen stressi kenties? Hoitomuodot ihan omia? Voi olla…

Kotona touhasin ensimmäisenä lapsille ruokaa nenän alle ja näiden einehtiessä keskitin tarmoni perunoiden kuorintaan. Perunasavotasta säntäsin sulavasti täyttämään tiskikonetta ja pyykkikonetta, viikkasin puhtaat pyykit kaappeihin ja siivoilin keittiön tasoja. Viiden jälkeen otin ja istahdin viimein itsekin einehtimään ja sen jälkeen olo olikin jokseenkin uuvahtanut.

Sen rauhaisan istumiseni keskeytti tarkalleen puhelinsoitto innokkaalta lehtimyyjältä ja vieläpä niin innokkaalta ettei tämä ottanut uskoakseen, että meille tulee jo kauppaamansa Roope-setä. ”Kuulkaa nyt kun ei teille kyllä tule, teille tulee Aku Ankka”, totesi tiukkaääninen täti langan toisessa päässä. Ahas. No kun se Aku Ankka on tullut AINA mutta lisäksi meille tulee sekä sarjisextra että Roope-setä.

Täti ei tahtonut millään luovuttaa vaan intti ja intti. Ihme touhua! Kai minä nyt tiedän, mitä lehtiä meille tulee kun ei meille edes tule kuin nimenomaan nuo kolme lehteä. Tädin mielestä en sillä oikeasti, teille EI tule Roopea. Mikähän hiivatin aviisi se sitten mahtoi olla jonka kiikutin pari viikkoa sitten poikasen 16v hyllyyn. Tässä kohtaa tätikin valpastui, kas kun aika osui aika passelisti yhteen viimeisimmän Roope-sedän postitusajankohdan kanssa.

Kovin tämä oli outoa tätösestä ja luonnollisestikin hän siirsi syyn tietojärjestelmänsä piikkiin. Vinkki lehtimyyjille; ei kannata koskaan alkaa inttää mahdollisen asiakkaan kanssa siitä tuleeko tälle vaiko ei lehti jota kauppaatte, ei ainakaan niin että jää toistelemaan itseään tyyliin ”ei teille tule”. Se antaa vain todella huonon kuvan koko myyjän edustamasta lehdestä sillä väkisinkin tuli mieleen, että kuinkahan monta lehteä vuodessa onnistutaan myymään ihmisille KAHTEEN KERTAAN vuoden aikana?

Illalla sitkittelin tiukasti nojatuolissa aina kymppiin asti sillä hei oikeasti, kevätsukkien eteneminen ei saanut minua millään laskemaan otettani puikoista. Todnäk saan ihanat uudet kevätsukat koipiini huomenna, toinen pari alkaa näet olla vaiheessa jossa ei enää kudota kuin jalkaterän osuus ja päättelyt. Jes!

Tänään on luvassa varsin mukavahko työpäivä, oppilaat kun tulee vasta ysiin ja päivä aloitetaan näin ollen tiimikokoontumisella. Ohjattavakaan ei ole koulussa kuin koulutuntien ajan joten hurraa! Ihan luksusta! Toisaalta, johan tästä päivästä tekee luksusta sekin että nyt on tosiaan torstai! Jes!

Meneeköhän tämä nyt ihan yli-iloitsemisen puolelle jo? Oli miten oli niin todettakoon, että varsin positiivisessa hengessä tähän päivään startataan ja se on ihanaa se! Ja nyt. Luulenpa, että siirryn kesyttämään tuhmia kutrejani jotka on jälleen kerran etsineet tuhat eri suuntaa mihin sojottaa. Se on siis moro ja viettäkää oikein kivakiva torstai!

5 comments on “Torstai on toivoa täynnä!

  1. Kyllä se on hyvä, että välillä kirjoitukset ovat tosi tosi positiivisia. Niistä tulee lukijakin hyvälle tuulelle! Tuota vauhtia teillä riittää, mua suorastaan hengästyttää kun luen. Mä inhoan lehtimyyjiä niin yli kaiken, etten keskustele heidän kanssaan puhelimessa juuri koskaan ja teen lehtitilaukset netissä.

  2. Oih, tää on jo legendaarinen juttu meillä: meille alkoi tulla yhtäkkiä kaksi akua. Siis samaa lehteä aina kaksi, samalla nimellä. Ajattelin että vooot, ehkä tää on joku hölmö mainoskikka tms mutta sitten ajattelin soitella asiakaspalveluun asiasta ja selvisi, että meille oli merkitty kaksi kestotilausta akua. wtf? Joku virhe se oli ollut (toinen oli tullut yli 10v, toinen muutaman kerran) heiltä ja pahoittelun jälkeen lupasi korjata asian ja eiei tietenkään tule laskua ja plaa plaa plaa. Mä vielä korostin sellaista järjen käyttöä (kysymykseen ”oletko varma ettet ole tilannut tätä toistakin”) että ihan niin pihalla en minäkään ole että tekisin jotain kahdella samalla lehdellä. Noh, tämä tarinahan ei pääty tähän! Hetken perästä meille alkoi soitella aku-myyjä, koska OLIMME PERUNEET tilauksen ja nyt olisi hyvä tarjous juuri meille. Huokaillen selitin, että katsos kun meille tulee jo aku ja selitin tilanteen. (”ei teille tule, kun ootte sen perunut” ”tulee, katsos nyt vaan sieltä” ”ei tule” ”tu-lee” ……..”niin….jooo…. näköjään tuleekin…. mutta nyt olis kyllä niin hyvä tarjous että kannattais tilata sen perutun tilalle!”. ÖH!!!!!

    🙂

  3. Sari onhan se!!! Ja joo, lehtimyyjät on kyllä aika…

    Kupla nonni! Ja kuinkahan moni mahtaa vahingossa maksaakin kahdesti samasta lehdestä? Veikkaan, että niitäkin takuulla on! Voi APUA!!! 😀

  4. Hei,ei kaikki lehtimyyjät ole onneks tollasia:) Mun lapsistani 2 tekee opiskelujen ohella iltatyönä lehtimyyntiä.Olen koittanut varovasti opastaa heitä,siitä miten myyjän tulee käyttäytyä.Kukaan ei varmana tilaa lehteä jos sitä kaupataan ”pakolla” tai muuten ei vaan kuunnella asiakasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s