Voi viulut ja tuuba, etten paremmin sano

Tähän päivään heräsin muumioiden hautakammio-tunnelmissa. Kyllä! Lapsi oli siis ottanut ja läväyttänyt ylen kanavan päälle ja kas, sieltähän tuli klassista joka herätti oitis mielleyhtymän muumion hautakammioon. Kaikkeen sitä naisihminen elämässään joutuu! Toisaalta, ehkä oli mukavampi herätä kyseiseen tuntumaan kuin aiemmin unen keskellä kokemaani (?) filosofisen ja eettisen kysymyksen pohdintaan.

Mikä se kysymys oli, sitä en enää muista, mutta sen muistan että se oli hyvin hyvin tärkeä harkittava jota pohdin kylkeä kääntäessäni. Onko siis aivoni ylivireässä tilassa öisin? Mene ja tiedä, mutta merkillistä oli se. Oikeastaan vielä merkillisempää kuin se hautakammio-soitanta.

Niinhän siinä kuulkaa sitten kävi kuten arvelinkin. Eilen aamusta puhelimeni pirahti ja ukon sisko tiedusteli olemmeko kenties lähdössä Funparkiin päivän viettoon. Öööö emme? Spedellä on tosiaan se puheterapia. Ai. No hän kyllä muisteli että jotain oli alkuviikosta mutta eihän hän muistanut että juuri tässä ja tänään. Niin, eihän siitä ollutkaan puhetta kuin viimeksi edellisenä päivänä.

Että näin. Ukon sisko painatti siis tenavineen appiukon siivellä Funparkiin ja meidän tenavalaumamme jäi jälleen kerran rannalle. Onneksi tällä kertaa kyseisestä reissusta ei oltu ehditty puhua ennakkoon lapsille, huh, mitä nyt serkkutyttö oli tietysti tiedustellut asiaa prinsessalta edellisenä iltana. On tämä kans, sanonko mitä. Aikamoista sontaa.

Onni onnettomuudessa lienee se, että anoppi (!!!) oli sanonut prinsessalle lauantaina tähän törmätessään, että soittaa prinsessalle keskiviikkona aamupäivästä. Josko he yhdessä tekisivät jotain kun eivät ole aikoihin yhtään edes nähneet. Miten soiton käy, sitä en tiedä, mutta se oli yksi syy miksi prinsessaa ei haitannut tippaakaan vaikka Funparkiin ei päässytkään.

Tätä pienimuotoista vastoinkäymistä lukuunottamatta eilinen päivä sujui kuin valssi. Touhasin aamusta pyykkejä koneeseen, kuivia kaappeihin ja heilutin imuria. Touhasin tortilloihin täytteet, einehdin ja ruokin joukot ja hääräsin himppasen sitä ja tätä joutessani. Junnu säntäsi ex-teinille päivän viettoon, me istahdimme prinsessan kanssa leffan ääreen ennen speden puheterapiakäyntiä.

Puheterapian jälkeen tuijottelimme leffan loppuun, einehdimme himppasen lisää ja ei aikaakaan kun huomasimme tuijottavamme Tappava ase ykköstä vielä aiemman leffan jälkkäriksi. Prinsessa on muuten oivaa leffaseuraa ja tämä todella nauttii leffojen tuijottelusta.

Junnun kotiuduttua ruokin jälleen joukkoja, poikanen 16v kotiutui omasta reissustaan ja tadaa, päivä alkoi olla kokolailla taputeltu. Vielä Uusi päivä junnun seurana ja sen perään Poliisit ja Holmes omassa seurassa ja ei kun petiin. Leffojen kyytipoikana kilistelin muuten ahkerasti puikkojakin ja todettakoon, että valmista on syntynyt enemmän kuin riittämiin viimeisen kuukauden aikana. Sairaslomat, omat ja speden takia vietetyt, on selvästi saaneet puikot villiin juoksuun.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, se on moro ja viettäkää kivakiva keskiviikko!

sukka

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s