Kauankohan kestää…

… tämä työmaalla keikkuminen tällä kertaa? Se jää nähtäväksi, kävipä näet niin että kun hain speden tarhasta täti suorastaan syöksähti vastaan portille kertoakseen, että spede ei taida olla ihan kunnossa. Kovin on näet voipuneen oloinen ja yskii keuhkojaankin pihalle sen minkä ehtii, kovin tuntuu kuumalta käteenkin kokeillessa. Kieltämättä tädin vanavedessä raahautunut spede näytti jokseenkin sairaalta, silmät oli luirulla ja yskä piinasi ihan tosissaan. Ei kiva!

Kotona koettelin lapsen selkää ja niskaa eikä ne minun käteeni kyllä mitenkään erikoisen kuumilta tuntunut, varmemmaksi vakuudeksi sähelsin aikani että sain mitattua lapselta lämmön kainalosta. Mittari näytti ihan normilämpöä joten hmmm… Silmät oli silti edelleen tiukasti luirullaan ja yskä kiusasi, mutta toisaalta spede alkaa aika usein yskiä ulkona kun ilma on vain tälle juuri tietynlainen. Kova yskiminenkin saa silmät luirulle joten…

Rauhallinen tuo kyllä oli, makoili television ääressä tiukasti likipitäen koko loppupäivän. Ruoka maittoi silti ihan normaaliin tapaan ja sehän ei spedelle yleensä kipeänä maistu joten kovin ristiriitaisia oli merkit ilmassa. Päädyin ratkaisuun jonka mukaan tutkailen tilannetta yön yli. No, spede on nukkunut kuin tukki ja tällä hetkellä minulla ei ole vielä hajuakaan siitä, onko tämä sairas vaiko ei mutta todnäk kuumette ei ole nostanut, se kun yleensä saa lapsen kömpimään väliimme.

Edessä on siis mitä todennäköisimmin tarhapäivä, aion tosin sanoa tätösille että soittavat todella herkästi jos vaikuttaa himpankin siltä ettei lapsi ole kunnossa. Hankalaa hommaa on tämä, sano, etenkin kun lapsi oli juuri kolme viikkoa sitten viimeksi kuumeessa. Ukko kun ilmoitti jo viimeisen kerran jälkeen että hän ei kehtaa nyt sitten hetkeen olla pois töistä sillä tänä talvena spede on sairastanut urakalla ja jokaisen hoitokerran kotona on huolehtinut ukko.

Työmaalla taas. No, koululainen on ja pysyy tiukasti hukanteillä. Niin tiukasti, että opettaja sai aikamoisen flipin päivän kolmannella tunnilla lapselle. Ja aiheesta, ja varsin hyvin tämä lapselle asiat ilmaisikin. Lapsi toki rähisi opettajalle takaisin mutta eipä tuo auttanut, kuten ei kuulukaan auttaa, ja niin vaan me päädyimme lapsen kanssa kellarikouluun tunnin viimeisiksi hetkiksi. Siis oikeasti, tämä on se joka minuakin risoo suunnattoman paljon.

Okei, jos nyt ei saa MITÄÄN tehtyä eikä TAHDO mitään tehdä niin minkä ihmeen takia on pakko MELUTA paikallaan ihan vain ärsyyttääkseen ja häiritäkseen muuta luokkaa. Toisinaan minusta tuntuu kuin paimentaisin täysin älyvapaata ihmisenalkua joka hetkittäin muistuttaa suorastaan eläintä pitäessään ihmeellistä kiljahtelua, pärinää, huutelua ja vaikka mitä sieltä pulpetistaan käsin. Kiellot ei toimi, ainoa joka ehkä toimisi olisi antaa tälle vino pino leluja eteen ja sehän nyt ei kertakaikkiaan käy!

Eilen lapsi menetti palkintopisteensä, kaikki ulkovälkät ja atk-tunnin ja sittenkään tämä ei osannut tai halunnut muuttaa käytöstään sen mukaiseksi mitä luokassa oleminen edellyttää. Okei, osaltaan ehkä sotki se että olin ollut pois ja lapsi oli onnesta ymmyrkäisenä ensimmäisen tunnin, nojaili olkapäähän, taputteli polvelle ja kosketteli vihreäksi lakkaamiani kynsiä. Mutta hittolainen, jotain rajaa sille onnentunteellekin, se kun tosiaan muuttui sitten silkaksi häiriöintitunteeksi.

No, oli siinä toki puolensakin, iltapäivästä näet suunnittelemani tila raivattiin sen luokkamme vanhan kärttyohjaajan toimesta tyhjäksi ja ohjattavan lähdettyä viimein kotiin ehdin pyörähtää juttelemassa tilan keksineen kollegan kanssa. Tänä aamuna koetan ehtiä pyörähtää koulun vintillä hakeakseni tilaan pöydän ja pari tuolia sillä pulpettia sinne en missään nimessä tahdo. Pulpetissa kun on aukeava kansi ja jo se riittää lapselle leikkikaluksi.

Se vanha kärttyohjaaja tosin oli eilen tiukasti sitä mieltä että tilaan viedään nimenomaan pulpetti omasta luokastamme. Tätä kun ärsyttää suunnattomasti se, että ohjattavan käytössä on kaksi pulpettia ja oli tätä ajatustaan puolustanutkin lähinnä juuri sillä ettei ohjattava TARVITSE kolmea pulpettia sillä sittenhän niitä olisi kolme jos yksi olisi eriytystilassakin. Minä tosin totesin tässä kohtaa, että jos sinne vie ekalaisten pulpetin niin tilaa ei pysty käyttämään kukaan muu tarvittaessa. Ei kiinnostanut.

Ja miksi toisaalta olisikaan kiinnostanut, kärttyohjaaja kun ei siedä ohjattavaa kuin hammasta purren ja tälle on takuulla helpotus kun ohjattavalle tehdään omaa tilaa muualle. Todnäk ohjaaja olettaa jopa että ohjattava on kaikki päivät siellä eriytystilassa mutta sehän ei todellakaan ole se ajatus miksi tilaa touhutaan. Tilaa käytetään tarkalleen samalla kaavalla kuin on nyt käytetty neukkaria joka ei todellakaan sovellu lapsen käyttöön. Eli pahimpina aikoina siellä saatetaan olla jopa päivittäin yksi oppitunti, hyvinä aikoina sinne ei ole tarvetta mennä ollenkaan.

Minun poissaoloni työmaalta oli muuten ollut kärttyohjaajan mielestä ihan KARMEAA sillä tämä jaksaa joka kerta kertoa kaikille kuinka KARMEA luokka meillä on ja kuinka KARMEA ohjattava on ja kuinka MIKÄÄN EI TOIMI luokassa ilman kolmea ohjaajaa. Meillä kahdella muulla ohjaajalla on kumma kyllä täysin eri näkemys tästä asiasta. Luokkaan riittäisi varsin hyvin kaksi ohjaaja, ohjattava tarvitsee toki pääsääntöisesti kokoajan oman ohjaajansa vierelleen mutta muulle luokalle riittää varsin hyvin se yksi.

Hyvinä kausina ohjattavastakin voi irtautua sen verran että ohjaa edessä istuvaa lasta joka ei edes pahemmin ohjaamista kaipaa ja toisaalta taas, luokan kärttyohjaajan ohjaustapa perustuu pitkälti siihen, että tämä jopa kinaa lasten kanssa kuin olisi itsekin yksi lapsi oppilaiden joukossa. Normiluokassa ohjaaja ehkä menisi jotenkin ohjaajana mutta luokassa jossa kaikilla lapsilla on jotain erityisvaikeutta oppimisen kanssa olisi minusta tärkeintä kasvattaa lasten itsetuntoa eikä lytätä sitä. Tsemppaamalla kun saa paljon enemmän aikaan kuin ärhentelemällä, se on takuuvarma juttu.

Ai niin, sen toisen ohjaajan mielestä poissaoloaikani oli ollut ihan samanlaista sähellystä kuin normaalistikin. Kaikki oli tehneet omat hommansa kuten aina ja välillä oli ollut tilanteita kuten aina, ei siis uutta auringon alla. Arvata sopii kuinka raskaaksi koen aika-ajoin kärttyohjaajan kanssa työskentelyn, minua kun suorastaan ketuttaa välillä tämän asennoituminen työhön ja luokkaan. Jos homma tuntuu liian raskaalta niin eikö silloin olla väärässä paikassa?

No, tämä työelämästä tältä erää. Spede heräsi juuri eikä vaikuta alkuunkaan kuumeiselta joten tarhapäivää pukkaa. Pitänee tosiaan sanoa tarhalla että soittavat herkästi hakemaan jos näyttää siltä, että poika ei jaksa. Spede itsehän on toki mielestään todella kipeä, tämä kun tahtoisi ehdottomasti olla vapaalla. No, reilu viikko ja sitä vapaata on luvassa reiluissa määrin joten…

Vaan jaa. Luulenpa, että siirryn kuosittamaan itseäni työmaakuntoon. Hiukset sojottaa taas tuhanteen suuntaan ja se ei ole kiva se. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva tiistai, minä pyrin samaan sillä tänään on luvassa mm laskiaismäkeä työpäivän tiimoilta.