Työviikko. Eilinen työpäivä oli kertakaikkisen mukava. Ohjattava oli palannut takaisin koululaismoodiin ihan tosissaan ja poissa oli alkuviikon levottomuus ja hötkyily. Jes! Ainoa lievästi ”ikävä” puoli eilisessä työpäivässä oli reilun tunnin luistelukeikka, siis oppilaat ja ope luisteli, emme me ohjaajat, mutta siellä kaukalon laidallahan mekin tuon ajan vietimme. Hassua kyllä, että vaikka keli tuntui mahdottoman kylmältä koululta lähtiessä niin jään laidalla ei niin kylmä enää ollutkaan. Ehkä se oli se oppilaiden touhuaminen siellä kaukalossa joka lämmitti?
Aamuinen palaveri tuotti tarkalleen sen verran tulosta, että saimme tietää esimiehen suulla ne asiat jotka jo ennestään tiesimme. Tai jaa, yksi kerhon kiinniolopäivä siinä selvisi uutena tietona, hyvä niin, ja se, että syksyistä jatkoani yritetään saada järjestymään mutta kaikki on pitkälti kiinni siitä millaisia ”lausuntoja” vanhemmat saa ohjattavaan liittyen. Jos huonosti käy niin sitten käy todella huonosti sillä totesimme toki yhteen ääneen simppelin totuuden.
Ohjattava ei todellakaan kykene kouluhommiin ilman omaa ohjaajaa vielä ensi vuonnakaan, ei välttämättä vielä seuraavinakaan vuosina. Pahimmassa tapauksessa syksyllä ollaan samassa tilanteessa kuin tänä syksynä eli ohjattava laittaa pari kuukautta ranttaliksi ilman sitä omaa ohjaajaa ja päätös oman ohjaajan saamisesta venyy niin pitkälle, että minä olen ehtinyt jo hankkia töitä muualta. Tämähän on se pahin skenaario joka tavalla, sillä ohjaajan vaihtuminen ei todellakaan palvele lapsen hyvinvointia ja kouluoppimista.
Toisaalta taas en voi itsekään jäädä määrääni pidemmäksi aikaa tyhjän päälle, eli en todellakaan voi odotella sinne lokakuulle asti vain peukaloitani pyöritellen. Tälle vuodellehan lapsi sai oman ohjaajan lokakuun alusta asti joten liki pari kuukautta tämä ehti riehua ja rällätä kuin heikkopäinen ja saada aikamoisen leimankin jo otsaansa. Tosiasiahan kun on se, että aika moni oppilaskin siinä ehti saada kosketuksen ohjattavaan ja aika-ajoin IPssä pienet ihmiset kertoilee minulle kuinka ”se sitä ja sitä silloin”. Onneksi sitä ja sitä ei tapahdu enää ja lapsi on saanut kavereita IPssä ihan kuten muutkin tenavat.
Niin, tosiaan, työpäivä siis sujui mukavan lupsakkaalla tahdilla ja kotimatkalla kurvailin sittarin kautta. Piti ostaa spedelle kypärämyssy mutta haaveeksi jäi, ei spede todellakaan pidä niin kittanoita kuin sittarin valikoimissa oli. Suksipidikkeet sentään muistin ja sain hankittuakin eli ihan plussalle jäätiin. Kotona pyöräytin pikaisesti lihapullakastikkeen ja perunamuusin, ukko oli onneksi kuorinut potut valmiiksi, ja puhua pälätin prinsessan kanssa jolle oli selvästi iskenyt puheripuli. Siinä samalla tarkistin prinsessan matikan laskut ja tadaa, prinsessa on selvästi sisäistänyt nyt miten sitä pilkkua siirrellään laskutehtävissä.
Ilta meni kokolailla notkuen, himppasen siivoilin köökkiä ja ihmettelin valmiiksi pyykkikoneen sisältöä mutta siinäpä se. Ei oikein kummoisia jaksanut, yhden villasukan kudoin loppuun mutta uutta en jaksanut alulle laitella. Tänään pitääkin olla tarmoa täynnä työmaalta palaamisen jälkeen sillä daa, pitäisi vissiin tosiaan pyykätä ja kaivella samalla kertaa ainakin junnun ja speden vaateosastot läpi. Ärsyttävää kun osa vaatteista on kummallakin liian pieniä ja silti ne lojuu sopivien vaatteiden seassa.
Työmaalla on luvassa jälleen suht rauhallinen päivä, ohjattava lähtee jo puoliltapäivin kotiin eli kolme tuntia touhuamme yhdessä. Niistä kolmesta tunnista vain yksi on varsinaista kouluhommaa eli luulisin päivän sujuvan varsin lupsakkaan rattoisasti lapsen osalta. IPssä onkin sitten tiedossa kotva askarteluja mutta siinä sekin, muu osa IPtä on ihan sitä perushuttua. Varsin passeli perjantaipäivä siis. Harkinnassa on sekin, ottaisinko sen sisääntekemäni liki tunnin tänään pois vaiko en, todnäk en mutta katsoo nyt.
Vaan jaa kuulkaa. Luulenpa että siirryn himppasen kesyttämään kutristoani, sen perään voisikin ehkä tehdä jotain ”järkevää” jos viitsii sillä heräämisaika oli ihan turhan aikainen tänään. Kummasti nämä aamuheräämiset aikaistuu aina loppuviikkoa kohti niin että perjantaisin tulee liki poikkeuksetta pyörittyä pystyssä jo heti viiden jälkeen. Höh. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva perjantai!
Älyvapaa äiti 