Kun se menee nopeasti niin se menee nopeasti. Tämäkin viikko on kohta plakkarissa ja lomaviikko lähenee näin ollen jälleen harppauksen. Ohhoh! Eilinen työpäivä nyt oli ihan jees, lapsella lähti mopo jälleen keulimaan kolmannella tunnilla kuten parina aiempanakin päivänä joten laittelin ihan suosilla äidille viestiä. Kouluhommat kyllä sujui siihen asti varsin mainiosti, eka tunti oli mahdottoman tuottelias ja tokalla tunnillakin saatiin jälleen se aukeama matikkaa tehtyä vaikkakin touhu oli jokseenkin hitaanlaista.
Onneksi kolmannella tunnilla oli salissa päivänavaus johon emme lapsen kanssa lähteneet. Sen sijaan teimme muutaman rivin matikkaa jonka jälkeen lapsi alkoikin olla jo valmiusasemissa ruokailua ajatellen. Viimeinen tunti oli, onneksi sekin, KiVa-koulujuttuja ja kirjan lukemista joten mopon keulinta asettui hieman. IPssä lapsi olikin paljon rauhallisempi kuin alkuviikon päivinä joten mikä lie nyt sitten sotkee koulupäivien kulkua. Ehkä äiti on kirjaillut jotain vastaukseksi vihkoon.
IPn aisaparin kanssa laskimme IP-tuntejamme iltapäivästä. Tänään kun on luvassa palaveri esimiehen kanssa ja IP-tuntimäärät on kaiketi hyvä olla selvillä siellä. Itsellenikin niitä kertyy kertakaikkisen omituisen paljon, reilu 15 tuntia viikossa. Huh huh! Ja minä kun olen aina sanonut etten tahdo olla IPssä jos ei pakko ole. No, mitäpä tähän sanoisi puolustuksekseen, hyvän aisaparin kanssa siellä on ihan mielellään.
IP-kerhoissa on totta tosiaan eroja. Yhdessä toimitaan yhdellä tavalla, toisessa toisella ja kolmannessa meno on sitten taas ihan erilaista. Se tärkein piirre, näin työntekijän kannalta, eli kitkattomuus toteutuu aika harvassa paikassa. Lähes aina joukossa on niitä jotka eivät aseta IP-kerhoa siihen raamiin mihin se kuuluu; koulupäivän perään järjestetyksi vapaa-ajanviettopaikaksi lapsille. Olen törmännyt IP-kerhoon joka repi koko työporukkaa rikki sillä, että sen tahdottiin olevan tärkeämmässä asemassa kuin luokissa tapahtuva ohjaus.
Olen törmännyt IP-kerhoon jossa työvuoroja jaettiin ihan summamutikassa ja johon sen riitaisan luonteen vuoksi kukaan ei tahtonut mennä edes muutamaksi tunniksi viikossa. Olenpa jopa törmännyt IP-kerhoon jossa vastuuohjaaja ei jakanut tippaakaan tietoa sen enempää lapsista kuin menossa olevista askarteluista, toiminnoista saati suunnitelmista kenellekään. Sellaiseen IP-kerhoon on kovin vähän halukkaita ohjaajia tarjolla sillä oikeasti; jos olet pihalla kuin lumiukko sekä niistä valvottavistasi sekä touhuista mitä pitäisi tehdä niin johan siinä tulee itsellekin hieman viraton olo.
Niin, myönnettäköön että tuolla IPssä hommat on hieman toisin. Vastuuohjaaja jakaa kaiken tiedon minkä käsiinsä saa kanssani ja toki minä toimin samoin. Se sama tieto jaetaan aina ovesta ilmestyvälle pitkän vuoron ohjaajalle sillä pitkät vuorotkin on jaettu näppärästi useamman ohjaajan pyöritettäväksi. Homma todella toimii ja vain harvoin kukaan joutuu toteamaan että ”öööö enpäs tiennytkään”. Okei, askartelujen suhteen se tieto on lähinnä meillä kahdella mutta ne askartelutkin kun tehdään yleensä ennen kuin pitkän vuoron tekijä ehtii paikalle ja jos ei, niin siinä tapauksessa selitämme enemmän kuin mielellämme mikä on ollut se ajatus askartelujen suhteen.
Homma siis toimii ilman sen kummempia vatvomisia ja silloin siellä IPssäkin on varsin ok olla itse kunkin. Ei riitoja vuoroista, ei vääntämistä ja kääntämistä asioista ja ennenkaikkea, ei sitä oloa että tulee yllätetyksi jonkin lapsiin liittyvän asian kanssa. Ja niin, IP on tosiaan lisäohjelmaa koulupäivän päälle, ei suinkaan täyteen suunniteltua suorittamista. Askartelujakin kun tekee ne jotka tahtoo eikä ohjattuja askarteluja ole kuin maks pari kuukaudessa.
Nähtäväksi jää tuoko tämän päivän palaveri mitään uutta ja ihmeellistä tietoomme, tuskinpa. Enpä usko että työkuviotkaan muuttuu sen kummemmin, ainakaan omalla kohdallani, sillä minähän olen tosiaan sidottu täysin ohjattavani aikatauluihin jotka muuttuvat viikoittain. Samalla kaavalla kaiketi jatketaan, ainoa mikä ehkä tänään nitkahtaa himpan eteenpäin on ensi syksyn kuviot, ne kun pitäisi ottaa esimiehen kanssa puheeksi jossain kohtaa. Koko ensi syksyhän on kiinni tarkalleen ottaen rahoituksesta, minä olen jo lupautunut jatkamaan ohjattavan kanssa jos niikseen on.
Kotona minua odottikin sitten taudin täysin nujertanut pikkuihminen joka oli syönyt sairastelupäivienkin edestä evästä. Tarha kutsuu siis tänään, tosin nyt aamusta en lasta sinne kiikuta vaan ukko vie tämän puheterapian jälkeen tarhalle. Junnu oli eilen ekaa kertaa teaterikuvioissaan ja no, jonkinasteinen pettymys äidille oli se ettei siellä sen kummemmin harjoitellakaan näyttelemistä vaan keskitytään käsikirjoitusten tekemiseen. Toisaalta junnun mielikuvitus tulee hyötykäyttöön, sitä kun lapsella riittää vaikka muille jakaa.
Junnu itse palasi teatterikuvioistaan varsin tyytyväisenä, ohjaajat oli ollut mahdottoman mukavia ja muukin joukkio oli ollut varsin mukavaa väkeä vaikka ne nyt kaikki olikin tyttöjä. Ei siis yhtä ainoaa poikaa junnun lisäksi ollut ilmoittautunut mukaan mutta onko tuon nyt sitten väliä, junnu kun tulee juttuun sekä tyttöjen että poikien kanssa tuosta vaan. Ensimmäisen käyntikerran saldona oli ollut itsetehdyt kansiot ja paljon jutustelua siitä, mitä kaikkea on tarkoitus vielä tehdä.
Iltasella otin hyvinkin rennosti kotosalla, joku ryhtiliike olisi nyt kyllä saatava aikaan. Todnäk se ryhtiliike iskee tänään sillä ukkohan menee iltavuoroon joten täällä on täysi rumba hoidettavana itsellä kun kotiudun työmaalta. On puheterapiatreeniä, läksykuvioita ja sapuskan vääntöä eli nojatuoli jäänee väkisinkin loppuiltaan. Höh. Ja niin kuin siinä onkin ollut nyt työpäivien perään kiva istuskella ihan kaikessa rauhassa.
Vaan jaa, luulenpa että siirryn vähitellen kuosittamaan kutrejani ja sitä kautta hilppaisen sitten tutkimaan poikasen 16v ulkohousuja. Tänään kun on tarkoitus mennä luokan kanssa luistelemaan ja oman toppahousuni on muuttuneet jokseenkin löysiksi käyttää eli kaikki aiemmin vyötärölle saavutettu on tainnut kadota. Ei kiva. Mm farkut tuntuu valuvan jalasta tällä hetkellä ja se jos joku on ärsyttävää. Olen yrittänyt paikata katoavuutta mm jäätelöllä ja suklaalla mutta eipä tunnu toimivan.
Se on siis moro ja viettäkää kivakiva torstai, minä takuulla pyrin samaan sillä tämän pitäisi olla suht iisipiisipäivä.
Älyvapaa äiti 