Olipa hyvät unet

Ihanaa, nyt yö nukuttiin ihan tosissaan! Spedellä oli illalla jälleen aikamoinen pääkiputila mutta onko ihme, kuumekin oli hyvää kyytiä nousussa kovempiin lukemiin. Pamol teki temput ja tadaa, lapsi nukkui (ja nukkuu edelleen) kuin umpitukki. Jes! Itsekin koisasin niin sikeää unta läpi yön että en ihan hetkeen olekaan nukkunut yhtä hyvin. Taisi lauantai-sunnuntaivälinen yö sekä edellinen yö olla jonkinlaisena painolastina, luulen mä.

Työpäivä sujui ihan jees, ohjattava toimi hienosti pari ekaa tuntia joiden jälkeen tuli romahdus. Kellarikoulussa vietimme kolmannen tunnin mutta positiivista kyllä, tällä kertaa romahdukseen ei liittynyt minkäänlaista tavaroiden heittelyä, nyrkin viuhuntaa saati muille huutamista. Lapsi päätti vain simppelisti kirkua muuten vaan romuttaen näin muun luokan työrauhan. Kellarikoulussa lapsi olikin sitten jo kovinkin halukas tekemään tehtäviä jotka olisi pitänyt tehdä siellä luokassa; ei onnistunut.

Osa nykyistä käytäntöäni kun on simppelisti työnteon kieltäminen silloin jos se ei ota luokassa onnistuakseen. Silloin työt jää seuraavalle tunnille ja jos homma ei onnistu tuolloinkaan niin sitä jatketaan vaikka sitten koulupäivän jälkeen. Ruokailun jälkeen lapsi olisi ollut valmis tekemään hommat samantien välitunnin alettua. Ei onnistunut sekään. ATK-tunti kun oli jo kielletty lapselta ja ATK-tunnin kieltämisen osasyy oli tekemättömät tehtävät ja huono käytös jota lapsi oli harjoittanut.

Kenkuttihan tuota, vaikka raivonpurkauksia ei nähtykään. Mutta kun hän tekisi ne NYT eikä menisi sittenkään sinne ATKhon. Ei onnistu. Ota kynä ja paperia tai värit ja värityskuvia tai vaikka kirja mutta välkällä tehtäviä ei nyt tehdä, ne tehdään kun tunti alkaa. Ilmeestä näki että päästä otti mutta sen kummempia mölinöitä päästämättä lapsi otti paperia ja ryhtyi touhuamaan omiaan. Olemme siis saavuttaneet yhden pisteen näissä toimissa; lapsi on ymmärtänyt ettei huutamalla ja kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi.

IPssäkin vauhti oli vielä melkoinen, lapsella oli totta tosiaan eilen levoton päivä. Toivottavasti tänään ollaan enemmän koululaisia ja mielellään kiitos rauhallisempiakin sillä silmät sai totta tosiaan olla selässäkin eilen. IPssä olin korvat teroitettuna ja valmiina puuttumaan tilanteisiin heti jos kuulin lapsen hiemankin korottavan ääntään mutta kas, vaikka lapsi suuttuikin yhdessä kohtaa tylsääkin tylsemmän ohjaajan komennettua keräämään legoleikki pois lattialta ennen kuin siirtyy toiseen leikkiin niin kirkumista kummempaa ei tuostakaan tilanteesta kehittynyt.

No, nyt on onneksi luvassa pari lyhyempää kerhopäivää ja loppuviikosta lapsen ei pitäisi tällä tietoa tulla ollenkaan kerhoon eli kehitys kehittyy ja silleen. Niin ja korvaparkojani säästetään sillä lapsen kirkuminen ottaa todella korviin vaikka jaa, yleensäkin ottaen kerhossa on niin kova melu aina että korvissa soi pitkään sen jälkeen kun sieltä siirtyy muualle ja minähän olen kerholla aina siihen asti kun tarpeen on eli pääsääntöisesti kolmeen.

Kotona minua odottikin sitten kuumeinen pikkumies jonka kuumetaso oli onneksi siedettävä. Silmät tuolla oli luirullaan ja nokkakin falskasi mutta muuten lapsi oli ihan suht ok. Syönyt tuo ei ollut, kuten ei kuumeessa ollessaan koskaan tunnu tekevänkään, mutta mehua oli mennyt aimomäärät. Hyvä niin.

Poikanen 18v oli tullut jo päivällä kotosalle nukkumaan, tainnut valvoa edellisen yön pelin ääressä ja tuo jatkoi uniaan aina viiteen asti jolloin otin ja herätin tämän. Koululle tuo oli aamulla mennyt mutta opettajan sairastumisen vuoksi koulua ei ollutkaan ollut. Ihan hyvä vaihtoehto, siirtyä pikkuveljen sänkyyn nukkumaan päiväksi.

Poikasen lähdettyä omille teilleen hieman ennen kuutta ei mennyt kauaakaan kun ex-teini lompsi kahvittelemaan. Höpisimme siinä kahvin ja telkkarin äärellä reilun tunnin, ukko suuntasi puolestaan salille ja minä keskitin tarmoni sukkapuikkoihin ja jalkakylpyyn. Jalkakylpy on kyllä taivaallinen! Päälle vielä rasvahauteet ja ah, jalat oli kuin uudesti syntyneet jälleen kerran!

Liekö jalkakylpy osasyyllinen siihen, että puoli ysiltä alkoi silmä lupsua ihan tosissaan, siitä kun tulee todella rento olo joka kerta mutta silmän lupsumista uhmaten istua pönötin tiukasti nojatuolissa liki kymmeneen. Kymmeneltä siirryin sänkyyn ja enpä siinä juurikaan ehtinyt televisio-ohjelmia enää nähdä sillä kas, nukkumattihan hilppasi paikalle samantien.

Tänään ohjelmassa on siis normipäivä työmaalla. Kotimatkalla poikkean apteekin kautta sillä pamolit on ikävästi loppu. Muuta toimintaa tälle päivälle en ole vielä tuuminut, pyykkiosastoa pitäisi kaiketi hoidella. Eilen ukko totesi, että seuraavan kerran kun spede on kipeä saat sinä jäädä sitten kotiin, hän ei kehtaa kun tuntuu että tämä sairastaa nyt nonstoppina. Mikäs siinä, kyllä minä asiaa ukolta kyselin jo pyhänä että kumpi jää.

Vaan jaa kuulkaa. Luulenpa, että siirryn kutrejani kuosittamaan kotvaksi ennen kuin ryhdyn suunnittelemaan team yläkerran herättelyä. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva tiistai, minä pyrin takuulla samaan.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s