Ei se hassumpaa ollut, ei

Työmaalle paluu. Ainakin sai puhua pälättää riittämiin, hyvä työporukka on kyllä kaiken a ja o. Ohjattavan lomakin oli sujunut varsin mukavasti ja todettakoon, että ensimmäinen lomanjälkeinen koulupäivä oli suht helppo. Vain muutama ”EN”-kirkaisu kuului päivään, mikä oli odotettavissakin sillä lapsen kanssa otettiin nyt tosissaan koululinja syksyisen tarhalinjan sijaan, ja lapsi joutui todella tekemään hommia siinä missä muutkin.

Askartelu- ja värittelymateriaalit siirrettiin tylysti sivuun lapsen pulpetilta vaikka tämä sitä toki kiljahtelulla vastustikin ja tilalle ojennettiin tylysti koulumateriaalia joka oli PAKKO tehdä ennen kuin värittelylle oli aikaa. Liekö uusi systeemi ollut lapselle lievä järkytys, sittenkin että tämän kanssa oli puhuttu siitä sekä ennen lomaa että vanhempien toimesta loman aikana, sillä kirkaisujen perään lapsi oli vain lähinnä hämmentynyt ja tarttui kynään, vaikkakin vastahakoisesti.

Mielenkiinnolla odotan montako päivää saamme tällä linjalla ilman räjähdystä tehtyä töitä sillä uskallanpa väittää, että se räjähdys on totta tosiaan tulossa sieltä jossain kohtaa. Henkkoht olen sitä mieltä, että luokasta voisi varsin hyvin laittaa kaikki liimaa-leikkaa-väritä-jutut kaappeihin lasten ulottumattomiin ja antaa niitä vain palkkiomielessä käyttöön mutta niin. Eipä niiden suhteen muilla ole ongelmaa kuin ohjattavalla eli kaipa tämänkin on hyvä tottua ettei värityskuvien läsnäolo suinkaan tarkoita, että niitä saa juuri silloin värittää.

Muiltakin osilta ennen joulua käynnistetyt muutoksentuulet alkoi nyt puhaltaa ihan kunnolla. On oikeastaan varsin mukavaa kun oma työnkuva selkiytyy suunnattoman paljon. Ei todellakaan tarvitse miettiä mitä tekisi seuraavaksi kun on selvääkin selvempää mitä sitä tekisi. IP nyt ei ole ehkä maailman mukavin työmaa, johtuen lähinnä siitä että siellä äänenvoimakkuus kasvaa ihan hulvattomaksi aika-ajoin, mutta muuten se on varsin ok.

Parasta IPssä on kuitenkin aisapari jonka kanssa siellä touhuan. On hiivatin helppoa tehdä hommaa kun tietää miten toisen kanssa sitä tekee. Vastuujaossa ei ole ongelmia, tauotukset sujuu kuin vettä vaan ja aina voi luottaa toiseen siinä, että tämä on takamiehenä tarvittaessa. Ja tämä kumminkinpäin, aisaparikin totesi kuinka paljon HELPOMPAA homma on kun ei tarvitse yksin pitää kaikkia naruja käsissään ja selittää joka päivä eri ihmiselle mitä-missä ja milloin.

Työmaalle paluu siis toimi ja samoin tuntui toimineen lomalaisten kouluihin ja päiväkotiin paluu. Spede oli varsin tyytyväinen poikanen kun hain tämän tarhasta, junnu ja prinsessa oli kovinkin hyväntuulisia kun kotiuduin eikä poikasen 16v mielialassakaan valittamista ollut. No, tilanne muuttunee muutamassa päivässä ja olemme jälleen tilanteessa ”mä en jaksa mennä enää, onks pakko”…

Kotiuduttuani ruokin lauman pikaisesti jääkaapissa odotelleella jauhelihakeitolla, nakkasin pyykkikoneen päälle, tyhjensin ja täytin tiskikonetta ja heittelin kuivia vaatteita kaappeihin telineiltä. Kaunareita katselin sivusilmällä samalla kun nakoin märkiä pyykkejä kuivumaan ja ehdinpä siinä lomassa ohjeistaa kaupalta palannutta ukkoakin ruokaosaston suhteen. Nyt tässä aamutuimaan pitäisi vielä keitellä makaronit valmiiksi iltapäivää varten.

Edes supernannyn aikaan en tuntenut sen kummoisempaa väsymystä, päällystin prinsessan ja junnun saamat uudet matikankirjat, tarkistin tehdyt läksyt ja höpöttelin speden kanssa. Ukko suuntasi salille speden kummisedän kanssa ja minä iltapalatin pienimmän jonka perään istuimme kuin suolapatsaat tuijottamassa … enpäs nyt muista muuten mitä mutta spede piti ohjelmasta kovin.

Spede kyljelleen, iltapalaa nokan alle itselle ja viimeiset keittiönsiivoilut. Palkkionmetsästäjän alettua puoli ysiltä alkoi omakin silmä lupsua mutta tyhmä, tyhmä minä, en tietenkään voinut siirtyä sänkyyn heti tuon loputtua vaan tuijotin silmä kovana vielä Criminal Mindsinkin olkkarin puolella. Sängyssä tuli väkipakolla tuijoteltua vielä Madonnasta kertovaa dokkaria vaikka se tuli boxillekin samaan aikaan.

Ilmanko nyt olisi himppasen väsähtänyt olotila. Ei olisi ihan oikeasti jaksanut nousta sängystä ukon herätellessä vaan ennemmin olisi kiskonut peiton takaisin korville. No, kahvi korjannee tilanteen suht nopeasti. Kai. Niin ja se tosiasia että pitäisi ihan oikeasti keitellä ne makaronit ja ryhtyä sitten speden herättelyyn ja tuunamaan itseään ja tutkimaan vaateosastoa ja ja ja …

Siis ainoa oikeasti muuten ikävä puoli tässä arkeen paluussa on juuri tämä aamusähellys. Kun on vaikka mitä mitä pitää muistaa ennen kuin pakkaa pienimmän autoon ja kurvailee työmaan suuntaan. Ei kivaa alkuunkaan. Ja kyllä, olen kerran jos erään tuumannut että järkevintä olisi laitella kaikki valmiiksi jo ehtoolla mutta totuuden nimissä minä en ikinä muista asiaa ennen kuin siinä kohtaa kun en enää jaksa lihaani väräyttää nojatuolista mihinkään suuntaan.

Toisaalta osaa sähellyksestä ei nyt edes voisi hoitaa illalla valmiiksi, kuten kutrien asettelua tai tenavalauman herättelyä mutta toki esim speden vaateosaston voisi aina laittaa illalla valmiiksi. Niin ja kaivaa luistimet, kypärät ja muut vastaavat esiin silloin jos ja kun ne on tarpeen. Mutta kun ei. Outoa!

Josta tulikin mieleen, aloitin sitten tämän työkevään varsin hauskasti. Melkein nolotti itseä todeta ensisanoikseen että ”sori mimmit, joudun hakemaan palkatonta ensi viikolle yhdeksi päiväksi”. Höh! No, mimmejä se ei haitannut sillä toki me järkkäilemme porukalla hommia sen mukaan että onnistuu, mutta silti. Hauska työntekijä kun laittelee ensimmäisena palkattomalle hakemusta työmaalle palattuaan.

Syy on tosin varsin pätevä, prinsessalla on aika kuulopolille joten pääsemme kertomaan kokemuksiamme kuulolaitteesta ja sen suomasta avusta. Joka on muuten aikamoinen. Lievää ongelmaa tosin aiheuttaa se, että oman kunnan kautta hommatut kaksi uutta korvakappaletta ei ole ihan samanlaiset kuin TAYSin kuulohuollossa tehdyt ja ne ei näin ollen istu yhtä hyvin prinsessan korvaan jolloin aika-ajoin prinsessa on kertakaikkiaan joutunut olemaan ilman laitetta.

No, ehkäpä tämä asia saadaan kunnolla kuosiin ensiviikolla sillä oikeasti, pitäähän sen istua että se tuntuu hyvältä, etenkin kun prinsessa kuitenkin kokee saavansa siitä aivan mielettömän paljon apua. Eilinen iltapäivätiedotus kun oli simppelisti ”tiedäks äiti kuinka hienoa oli kun ope puhui mulle ja kaveri selitti vieressä ja silti kuulin KAIKEN mitä ope sanoi”. Kertonee jotain siitä kuinka pätevä kapine tuo onkaan.

Vaan jaa kuulkaa. Aika selvästi alkaa vaikuttaa siltä, että välttelen suorastaan aamutohinoinnin aloittamista ja plääsään ennemmin blogissa joten lienee parempi laittaa blogi tältä aamulta kiinni. Siirryn siis tuunaamaan itseäni, keittämään makaronia ja tutkimaan spede-herran asusteita. Se on siis moro ja oikein kivaa tiistaita kaikille!