Ohi on, viimeinkin!

Jälleen yksi joulu on saatu pakettiin, jes! Ihme juttu muuten, ensin riekut, loikit ja säntäilet kuin päätön kana muutaman päivän, leivot ja kokkaat ja paketoit ja vaikkas mitä ja tadaa, lahjojen jaon jälkeen tuntuu aina siltä kuin joulu olisi ohi. Kaikki se päätön säntäily näkyy lähinnä tiskivuorena keittiössä, räävittynä kinkkuna, limpun muruina siellä täällä ja järjettömänä vuorena revittyä lahjapaperia.

Siitäkin huolimatta totean, että joulu oli varsin onnistunut kokonaisuus tässä talossa. Prinsessa leijaili koko aattoillan selvästi jalat irti maasta hokien kuinka ”tää on paras joulu ikinä”, junnu intoili omien lahjojeen kanssa ja istui kuin naulittuna keittiön pöydän ääressä kokoamassa lego-paloautoaan ja spede taas. No, spede istui äidin kanssa lattialla taistellen beyblade-areenan hemmoilla.

Lievää pahaa mieltäkin toki aattoiltaan saatiin, mitenkäs muutenkaan. Jälleen kerran pahaa mieltä potenut oli poikanen 16v, ja kuten joskus aiemminkin osasyy pahaan mieleen oli lahjoissa. Saadut lahjat oli kyllä kovinkin mieleisiä, pleikkari kolmonen ja siihen hankittu peli täällä kotosalla kun oli juuri sitä mitä poikanen oli toivonut mutta niin.

Uloshan tuo ryntäsi. Kulki vedet silmissä. Poikanenhan oli aattoruokailussa isällään poikasen 18v ja ex-teinin kanssa ja eksä palautti lapsilauman seiskan kanttiin illalla heidän avattuaan iskän pään lahjat ensin iskällä. Sielläpä ei sitten ollutkaan paketeista ilmestynyt alkuunkaan sitä mitä poikanen toivoi ja, rehellisyyden nimissä, on odottanut jo reilun puoli vuotta.

Minäpä en tietenkään tätä asiaa muistanut kun poikanen ulos ryntäsi, ihmettelin vain kovin että mikä ihme siinä on että mieleistenkin lahjojen takia pitää saada paha mieli. Eihän sitä pleikkaa tosiaan voi pelata ilman telkkaria mutta junnu oli jo luvannut että poikanen saa toistaiseksi käyttää tämän televisiota pelatakseen. Silti, poikanen 16v oli kovin, kovin murheissaan.

Syy murheelle selvisi kun tämä viimein sai pelikoneen kiinni junnun telkkariin poikasen 18v ja varapoikien kytkemänä ja ehti kokeilla pari erää peliään. Kun eksä oli tosiaan luvannut tälle telkkarin jo rippilahjaksi. Ja niistä rippijuhlista on nyt kuitenkin jo 7 kuukautta aikaan. Ja kun ex-teini ja poikanen 18v sai kuitenkin aikanaan samantien ne rippilahjansa kun ripille pääsivät mutta hän ei edelleenkään eikä iskä taida enää olla edes aikeissa hankkia sen enempää sitä toivottua telkkaria kuin mitään muutakaan.

Ymmärrän, että moisesta pahoittaa mielensä. Minä en edes muistanut, ettei poikanen tosiaan ole saanut lahjan lahjaa isältään ripillepääsyn johdosta ja ymmärrän paremmin kuin hyvin, että poikanen pahoittaa mielensä tästä asiasta. Epäreiluksihan tuo itse tilannetta kuvasi, ex-teinin ja poikasen 18v kumpaisenkin lahjoihin kun iskä sijoitti aikoinaan nelisensataa ekkeä ja tämä nuorimmainen ei ole tosiaan saanut yhtään mitään.

Edessä on siis vähemmän mukava soitto eksälle tässä jossain kohtaa kun saan aikaiseksi eikä todellakaan huvita yhtään moisesta asiasta soitella, mutta luulenpa että eksä on unohtanut koko asian ja tämä poikasen tämänhetkinen tunne siitä, ettei hänellä ole isälleen mitään väliä verrattuna kahteen isompaan ei ole kyllä alkuunkaan hyvä juttu ja eksän olisi enemmän kuin aiheellista puhua itse poikasen kanssa tästä asiasta.

Jouluaaton toinen vähemmän kiva juttu taisi olla sitten junnun vointi. Lapseltahan tiputettiin juuri lääkitys yhteen annokseen kahdesti päivässä kuukauden tehokuurin jälkeen ja vaikka tällä asialla tuskin onkaan mitään yhteyttä junnun tauteiluun niin kappas, niin vain kävi että lapsi heräsi aattoaamuna kuumeisena, limaisena, röhäisenä ja pääkipuisena. Onneksi kuume meni ohi aaton aikana mutta limat jäi joten tadaa, kahden päivän normiannostuksen jälkeen äiti siirteli lapsen takaisin tuplalääkitykselle. Kiva.

Oman vähemmän kivan lisänsä asiaan teki julmettu pakkanen joka nyt jylläsi muutaman päivän, eilen aamulla meillä itkettiin karvaita ja katkeria kyyneliä junnun toimesta. Kun hän on VANKINA omassa kodissaan sillä pihalle hän ei kykene lähtemään. Päivällä, pitkällisten keskutelujen ja erinäisten avaavien annosten jälkeen, pääsimme lapsen kanssa yhteisymmärrykseen siitä että tämä voi lähteä siskonsa kanssa serkuille kunhan ottaa vielä pari annosta avaavaa, liikkuu rauhallisesti ja ottaa avaavaa heti serkuille päästyään jos tuntuu pahalta.

Ja tuntuihan se, jo ennen sitä kotoa lähtöä sillä limaisuus teki taas tepposensa ja lapsi otti ja oksensi kaikki syömänsä ruoat ulos pitkällisen yskänkohtauksen jälkeen. Ei kuulkaa alkuunkaan kiva, ei. Olotila asettui onneksi parissa tunnissa ja niin vain lapsi otti ja suuntasi prinsessan kanssa serkuille ja arvatenkin serkkujen äiti hilppasi muutaman tunnin päästä pikapiipahdukselle meille, kas kun tämä tuli noutamaan junnun lääkkeet yökyläilyä varten.

Koska sekä prinsessa että junnu jämähti serkuille yökylään niin arvatenkin poikanen 16v puolestaan esitti toiveen, että hänen kaverinsa saa jäädä meille yökyläilemään. No, pojat on nyt pelanneet koko yön, niin ja katselleet leffoja pelailun lomassa ja kovinpa nuo olivat virkeitä kotva sitten kun alakerrassa piipahtivat. Joululomalla tämä lienee sallittua…

Poikanen 18v puolestaan pyörähti eilen sen verran kotosalla että nappasi autoni käyttöönsä. Tällä kun on kolme yötä töitä eikä tämä olisi päässyt työmaalleen millään ilveellä kun työkaverin ja tämän työajat ei osu nyt alkuunkaan yhteen. Olen siis autoton aina lauantaihin asti mutta samapa tuo kai. Ukko kun menee tänään omalla autolla töihin eli Voldemarkaan ei ole käytettävissä.

Tämän päivän ohjelma on jokseenkin vielä auki. Ukko kun on aikeissa käydä ostamassa alesta uuden makkaritelkkarin meille antaakseen tämänhetkisen töllön poikaselle 16v. Minun taas pitäisi ottaa ja silpasta Elisa Shopitiin ex-teinin kanssa, tämä kun on aikeissa hakea Elisa-viihde-pakkauksen itselleen. Joululahjaksi saatuun tablettiin kun ei käy mikään nettitikku eli se on himppasen pakko saada modeemi käyttöön. Höh.

Siivoillakin pitäisi sillä kas, joulun jäljiltä täällä on erinäinen määrä kamaa joka ei ole vielä löytänyt sijoituspaikkaansa. Luettavaakin olisi, sain Juha Vuorisen kirjan joulupukilta. Kaiken kaikkiaan joulu sujui siis vallan mainiosti, lahjukset oli kaikkien mieleen ja muutenkin tunnelma oli varsin mainio niitä muutamaa synkempää hetkeä lukuunottamatta.

Ja nyt siirryn hörppäämään vielä kupposen kahvia ennen kuin ryhdyn tosissani suunnittelemaan päivän ohjelmaa. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai!

5 comments on “Ohi on, viimeinkin!

  1. Tiäkkö meillä on vastaava tilanne lasten kummien kanssa 😦 Eivät muista synttäreinä eikä muuten kuin jouluna ja silloin siksi, että ME muistamme heitä silloin…esim. nyt jouluna meidän poika sai hissilipun laskettelurinteeseen kummeiltaan ja KAS! poika harrastaa säbää..jolla ei mun tiedon mukaan mitään tekemistä rinteiden kanssa.. no 14 v tyttö osti tuon lipun pojalta pois ja poika hakee sillä rahalla itselleen jotain..Ihan pelottaa ensi kesä kun 14 v pääsee ripille…..

  2. Koska ,muuten voi lopettaa joululahja ja synttärimuistamiset, kun kummilapsi on jo 20+? Itse en kummilapsen perheeltä saa mitään, vaikka veljen perhe onkin, eli vastavuoroista tuo ei ole.

  3. Kurjaa se on tuokin Anu, kummit ei taida juurikaan olla tekemisissä näin ollen kummilapsensa kanssa kun eivät tiedä tämän harrastuksista?
    OP, henkkoht olen sitä mieltä että kummilasten muistamiset voi varsin hyvin lopettaa ripille pääsyyn, muistaa toki voi jos tahtoo mutta ei kai ikuisesti tarvitse lahjoilla muistaa?
    Omien lasten kanssa meillä on ollut se käytäntö, että toki muistamme näitä juhlapäivinä iästä huolimatta mutta synttärikekkeröinnit on jokaisen kohdalla lopetettu näiden täyttäessä 10v.

  4. Juu eivät ole juurikaan tekemissä vaikka.. veljeni on pojan kummi ja tietää kyllä pojan harrastuksen ja AINAHAN vois kysyä..Meilläkin 10 veen jälkeen vain 15 v ja ripille pääsyt siihen sitten loppuu synttärijuhlat yms…

  5. Niin, toisaalta ehkä ajattelis että eikö tärkeintä olis kuitenkin että kummi on tenavan elämässä mukana ja kiinnostunut siitä. Siis aidosti kiinnostunut, ei siksi että pitää olla kun nyt on kummi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s