Komiaa oli

Juhlissa. Mutta saako sanoa, vai onko se epäkohteliasta, etten tykännyt kyllä nyt yhtään!? Siis juhlat oli hienot, ei siinä mitään, ja kaikki sujui mainiosti mutta siis oikeasti… Miten ihmeessä juuri ne minun itkubiisini oli valittu laulettaviksi? Tonttu ja Sydämeeni joulun teen… No, tulipa puhdisteltua silmiä, sillä tavalla salaa. Ohjattava näet olisi todnäk sotkeutunut sukkiinsa jos olisin avoimesti niitä puhdistellut.

Ohjattava jaksoi muuten yllättävän hyvin juhlan ajan. Hieman alkoi siinä loppuvaiheessa levottomuus ottaa alaa mutta sitä hoidettiin simppelisti a. toteamalla ettei kai lapsi nyt tahdo iskän näkevän kuinka tämä käyttäytyy huonosti juhlassa ja b. painamalla pää vieressä istuneen ohjaajan, siis minun, syliin lepohetkeä pitääkseen. On se näppärä lapsi, on se.

Toisella puolella istunut toinen luokan lapsi päätti ottaa mallia ohjattavasta ja painoi päänsä olkaa vasten. Kertonee hyvin siitä kuinka tiivis meidän pieni luokkamme onkaan. Juhlien jälkeen ohjattavakin oli siinä määrin liikuttunut että nappasi automaattisesti minua kädestä kiinni luokkaan siirtymisen ajaksi. Ohhoh!

Rehtori jakoi todistukset, toivotimme hyvät joulut ja tadaa, oppilaat suuntasivat joululomille. Ohjattavalla oli lieviä ongelmia pitää näppejään aisoissa, minä kun olin livauttanut tämän pulpettiin pienen lahjapaketin kotiin vietäväksi. Oma lahjasaldoni eilisen osalta; suklaata, suklaata, lisää suklaata ja tuikkukynttelikkö. Ei hassumpaa.

Itse lahjoin kolme läheisintä työkaveriani limpuilla ja kovinpa meni suut hymyyn. Vaan olipa se kertakaikkisen mukavaa. Pikainen salin ja käytävien siivous joulutavaran osalta ja kas, puoli kaksitoista kurvailimme ohjaajaporukalla syömään. Vanhin ohjaajista jättäytyi mielenosoituksellisesti joukosta pois ja se on harmi se. Höh.

Ruokaravintolasta hilppasin postiin noutamaan viimeisen lahjapaketin, pyörähdin TAAS viinakaupassa (siis jo TOINEN kerta tälle viikolle!) ja kotiuduttuani aloitin limppusavotan. Aikamoista menoa. No, nyt on limput pienempien opettajille leivottu ja tulipa siinä iltasella poikettua naapurin rouvallakin lahjapussukan kanssa, kiikutin tälle punkkua, glögiä, kaneliässiä ja pari limppua joulun kunniaksi.

Naapurin rouva, varapoikien äiti, oli jälleen kovin otettu ja ihmetteli suuresti miksi ihmeessä lahjapussi oli tänä vuonna kookkaampi kuin aiemmin. Simppeliä. Meillä kun toimii naapureiden keskeinen AYY-sopimus paremmin kuin hyvin ja rouvahan kuskasi moisen sopparin tiimoilta minua lääkärissä viime talvena kun sairastuin siihen hiivatin keuhkikseen ja kas, naapurin mies taas juoksutti ex-teinille pyykkikoneen siskoni torpalta syksyllä.

Siis oikeasti, kuinka moni voi pyytää naapuriaan tyyliin ”voisitko millään käydä siskollani siellä ja siellä ja ottaa ja kantaa pyykkikoneen pakuusi ja kuskata sen tyttärelleni sinne ja sinne, ai niin, siellä ei ole hissiä mutta onhan siellä rappuset”… Naapurin kysyessä koska moinen olisi tarpeen, tällä viikollako, toteat että ei kun huomenaamulla…

Tietenkään en sanonut naapurin rouvalle ihan kaikkea tätä, totesin vain että kun aina avittelette kun on tarpeen ja juoksutan teitäkin miten sattuu paikan saadessani. Illalla muuten ovi kävi ja varapoika puolestaan kolisteli meille; kolmen paistamattoman porkkanalaatikon kanssa. Hahaa! Tästä on muuten hyvää kyytiä tulossa traditio, viime jouluna söimme naapurin rouvan perunalaatikkoa…

Jostain kumman syystä olin illalla totaalisen kuollut. Olisin saattanut nukahtaa istualleni sohvalle jos ukko ei olisi tajunnut ysin aikaan huudella menisinkö nukkumaan. Sitä nämä surkeat yöt teettää, onneksi nyt nukuin yön kunnolla. Havahduin toki siinä kohtaa kun spede kömpi viereen aamuyöstä ja oli kuuma kuin kekäle, mutta simahdin onneksi samantien takaisin uneen. Pirullinen tauti on vallannut lapsen, päivällä tuo oli kotvan kuumeeton eikä se kuume nyt niin haittaakaan mutta yskä. Aivan päätön yskä!

Ehkä johtuen siitä totaalisesta väsymyksestä olin myös suunnattoman ärsyyntynyt suunnilleen kaikkeen. Ajatelkaapa kuinka paljon kiukkua saa yhdellä lauseella itseensä? Ukko näet meni, pönttö mikä pönttö, toteamaan neljän kanttiin tehneensä oman osuutensa jo tälle päivälle.

Kukaan, siis KUKAAN, täysipäinen ei sano naiselle niin ainakaan sillä hetkellä kun nainen haukottelee melkein naamaansa irti ihmetellessään miten toinen voi kokoajan vain maata telkkarin ääressä. Ei vallankaan jos päivän tekemiset on olleet todistettavasti kauppareissu ja ruoanlaitto VALMISPUSSISTA. Olisi tehnyt mieli heittää ukkoa kauhalla päähän siinä kohtaa.

Sen sijaan purin agressioni, paitsi limpputaikinoihin, pyykinpesuun ja vessan siivoukseen. Siis kehtaakin! Okei, ihan vain parin sanan vaihtamisella lauseessa olisi kiukkutaso tällä ollut paljon pienempi joten tiedetään, tiedetään, himppasen ehkä hölmöä tältäkin. Mutta silti. EI NÄIN!

Tänään ohjelmassa on sitten omien alakoululaisten joulujuhla jonka jälkeen pyörähtelen asioilla. Aika älytöntä muuten, meillä on kaksi nettitikkua, siis kaksi. Teinille ostimme nyt joululahjaksi tabletin ja ajatus oli että tämä voi ottaa toisen nettitikuista käyttöönsä siihen asti kun on saanut hommattua sen modeemin jonka aikoo. Niin siis todellakin, tämä oli ajatus.

Tabletti tuli eilen ja minä sitä tietysti testasin, ja hyvä olikin että testasin, ja totesin että ei hitto, ei se nyt ota pelittääkseen kummallakaan nettitikulla. Aikani romplattuani ja tutkittuani tabletin ominaisuuksia minulle selvisi; ahas, meidän nettitikkumme ei käy siihen. Pitäisi olla erimerkkinen tai ainakin tuotenumeroltaan erit. Voi pska! Pyörähdänpä siis tänään mm R-kioskilla katsomassa onko heillä tablettiin sopivaa nettitikkua. Siis sellaista prepaid-härpäkettä. Argh!

Siinä samalla pyörähtänen ruokakaupan tuoreosastolla sillä joulusalaattien aineet on vielä tiukasti marketissa. Kotiuduttuani pyöräytän viimeisen satsin limppuja (tämän joulun saldo tulee olemaan onneton 16 kpl!) ja touhuan lihaköntin paloiksi mikäli se on vain sulanut.

Näiden toimien jälkeen alkaakin joulusiivous joka ei todellakaan ulotu meillä kaappeihin ja eiköhän joulukuusikin rempaista sijoilleen vielä tänään. Jotenkin tämä joulunaika tuntuu aina kovin työntäyteiseltä… No, isommat onkin sitten näiden toimien jälkeen tehty joten hurraa! Huomenna voi ottaa suht rennosti koko päivän, illalla tuuppaa kinkun uuniin ja siinä se. JES!

Vaan jaa kuulkaa. Taidan siirtyä nyt hieman tupakoimaan pihalle ja sen perään voisikin lukaista päivän uutisotsikot. Arttu-poikaa ei valitettavasti ole vieläkään löydetty ja sydäntä kylmää jo ajatuskin siitä mitä kaikkea onkaan voinut tapahtua. Toivottavasti uutisotsikoista löytyy myös jotain hyvää edes jonkin asian tiimoilta.

Se on moro ja viettäkää kivakivalauantai!

3 comments on “Komiaa oli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s