Huhhuijakkaa!

Kyllä se niin on, että nyt vauhti vain kiihtyy, kiihtyy ja kiihtyy. Maksimaalinen väsymys yhdistettynä totaaliseen keskittymiskyvyn herpaantumiseen on varsin hauska yhdistelmä, ainakin mitä kouluhommien tekemiseen tulee. No, karjahteluilta on sentään vältytty ja kiikutinpa minä ohjattavan eilen adventtiaamunavaukseen saliinkin vaikka lähtöasetelma moiselle ei kovin hyvä ollutkaan, lapsi näet kiukkusi ja kärttysi luokassa.

Liekö sitten se adventtiaamunavaukseen pääseminen ollut jotenkin se juttu siihen väliin, sillä sen jälkeen lapsi käyttäytyi seuraavan tunnin suht hyvin. Adventtiaamunavauskin meni yllättävän hyvin, siihen lienee suurin syy siinä että ilmoitin hyvinkin tiukasti lapselle että yksi ainoa ylimääräinen äännähdys, loikka, riehaantuminen tms ja me lähdemme samantien kiitolaukkaa takaisin luokkaan. Hieman siinä oltiin hetki siirtymässä siihen levottomaan riekkumiseen mutta sitten lapsi otti ja tämmäsi takapuolensa syliini ja läsähti liki makuulleen siihen loppuajaksi.

IPssä hommat sujuikin sitten varsin IP-tyyliin eli lapsi leikki, leikki ja leikki. IPn uusin tulokas, se toinen syy jonka vuoksi siellä olen tätä nykyä hyvinkin pitkää päivää, taas oli saada siepit mutta hurraa, edelliskerrasta viisastuneena lapsi osasi kuin osasikin itse rauhoittaa itsensä. Rauhoittautumistekniikka tosin oli suht mielenkiintoinen, lapsi makasi sohvalla fatboyn alla ja puri puseroonsa reiän. Silti, vaihtoehtona paljon parempi kuin se, että ohjaajat joutuisi kiinni pitämään.

Kun ohjattava viimein lähti kotiin kolmen jälkeen olin jokseenkin väsynyt. Kotvan siinä ehdin touhuta muita juttuja tyyliin siivoilla IP-tiloja muiden ohjaajien apuna ja käydä vessassa ja sen jälkeen totesinkin jo päivän olevan täysi. Kiepahdin tarhan kautta ja saavuin ah niin ihanan hiljaiseen ja rauhalliseen kotiin kotvaksi. Sen kotvan aikana söin ja join pari kupposta kahvia, sen jälkeen suuntasinkin isompien tenavien koululle myyjäisiin.

Vaan olipa kuulkaa mukavaa tavata pitkästä aikaa vanhoja työkavereita! Vielä mukavampaa oli tavata entisiä oppilaita, kävin heitä tapaamassa omassa luokassaan ja eräänkin kerran siinä kysyttiin miksi et enää ollenkaan ole meidän kanssamme. No kun siellä toisella koululla. En muuten osaa nyt alkuunkaan varmaksi sanoa mikä oli parasta antia niissä myyjäisissä, oliko se entisen luokan kanssa jutustelu ja halailut vai sittenkin sen ihan ensimmäisen työkevään lellioppilaan ja tämän äidin tapaaminen.

Lellioppilas vannoi ja vakuutti että tekee töitä ”liiankin hyvin” luokassa ja on matikassa ihan ”liiankin hyvä”, hieman ehkä laittoi moiset liian hyvät hymyilyttämään. Lellioppilaan ja tämän äidin kanssa olen törmännyt aika-ajoin milloin missäkin ja aina lellioppilas hyökkää samantien höpöttämään hetkeksi, kauaa tämä ei ehdi sillä oikeasti, vauhdikas nuorimies, ei siinä paljon jutustelemaan ehdi. Äidin kanssa sen sijaan olemmekin sitten vaihtaneet sanan jos toisenkin poikasen koulunkäynnistä ja hyvinhän tuolla tuntuu koulu sujuvan vaikka niitä kärhämiä aina välillä hieman pukkaakin.

Nytkin lellioppilas vilisti kotvan päästä takaisin myyjäissaliin ja me jäimme äidin kanssa juttelemaan uudesta opettajasta ja siitä kuinka tämä on takuulla hyväksi poikaselle sillä poikanen tarvitsee ehdottomasti reilun mutta jämäkän opettajan. Noin yleisesti ottaen totesimme, että me äidit emme oikeastaan kaipaa juurikaan muuta kuin lepokotipaikkaa aika-ajoin sähläreiden kanssa ja niinhän se pitkälti on.

Kotiuduttuani juorusin kotvan siskolikan kanssa puhelimessa, ilmeisesti se pahin stressi alkaa helpottaa sillä siskohan oli varsin mainiolla höpöttelytuulella. Kotva venyi lopulta melkein tunniksi mutta tulipa siinä tunnin aikana sitten käytyä läpi juttu jos toinenkin aina lapsista sukulaisiin. On se mielenkiintoinen kapistus, siskolikka. Niin ehdoton ja jämäkkä näkemyksissään vaikka touhuissaan onkin monesti kuin tuuliviiri.

Liekö tämä kaikki meno ja meininki yhdessä sitten syynä siihen, että kasin kanttiin lössähdin nojatuoliin ja en tod jaksanut enää siitä peppuani nostaa. Sukkapuikot vain kilisi ja siinä se loppuilta menikin Kuppiloiden ja Greyn parissa. Sängyssä tuijotin vielä kotvan telkkaria ja nukahdin rillit päässä heräten viiden kanttiin siihen että rillit oli vinossa. No, käyhän se niinkin.

Ai niin, unohdinpa todeta että tilasin eilen Elisa Viihteen kun sitä myyjä jaksoi kahtena päivänä peräjälkeen soitella. Syy tuplasoitteluun oli tosin tässä tilaajassa, tiistaina kuuntelin tarjouksen ja pyysin tätä soittamaan uudelleen seuraavana päivänä sillä moisesta pitänee jutella miehen kanssa joka on meillä se joka enemmän sitä televisioantia seuraa, eilen taas pyysin tätä soittamaan uudemman kerran neljän kanttiin kun en oikein työmaalla ehtinyt asiaan perehtyä.

Saapa nähdä miten moinen meillä pelittää, olen kuullut sekä pahaa että hyvää sen toiminnasta. Nettiyhteyden nopeus nyt ainakin kasvaa ja se on ehdottomasti plussaa se sillä hinta ei nouse kuin murto-osan entisestä. Vaan jaa kuulkaa. Pitäisi ryhtyä itseään kuosittamaan sillä tänään on luvassa piiiiitkä työpäivä. Tai pitkä ja pitkä mutta toki se reilu puoli tuntia ylimääräistä tekee päivästä pidemmän.

Samaan mittaan pitäisi työpäivän venyä huomennakin, onneksi ex-teini on luvannut hakea speden kumpanakin päivänä tarhasta niin ettei tämän tarhapäivät sentään veny normaalista. Ylimääräiset työtunnit toivon saavani napattua takaisin reilun viikon päästä perjantaina sillä sen päivän meillä on tenavat vapaalla koulusta ja ukkokin pitää pekkaspäivää. Nähtäväksi jää. Ja nyt sinne kutrien kuosituksen pariin eli se on moro ja viettäkää kivakivatorstai!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s