Kiihtymään päin

Kyllä se niin on. Jos kohta maanatai oli jokseenkin väsynyt päivä ohjattavalta niin eilen se väsymys alkoi vaikuttaa lähinnä vauhtia kiihdyttävästi. Eikä suinkaan positiivisessa mielessä niin, että lapsi olisi tehnyt reippaasti töitä, ehei. Kyllä siinä muutama juoksu juostiin ympäri luokkaa, hihkuttiin ja kiljahdelliin ihan väärissä kohdin ja koetettiin välillä saada luokan touhukin sekaisin ihan pelkällä riekkumisella.

Käytävässä säntäiltiin kuin heikkopäinen, ruokalassa ei osattu alkuunkaan olla kuin koululaiset välipalaa odotellessa eikä välipalalta lähtökään ollut alkuunkaan koululaismainen suoritus. Tämän kaiken päättömän säntäilyn, riekkumisen ja kiekumisen ”palkitsin” parilla toteamuksella välipalan jälkeen. Toteamus a kertoi lapselle kuinka siirrymme takaisin käsikädessä-kulkemiseen sillä oikeasti, yksin ei pitkin koulua säntäillä. Toteamus b taas kertoi lapselle kuinka koululaisen olisi syytä palata paikalle loppuviikoksi sillä nyt touhu oli lähinnä lastentarhalaisen.

Voin kertoa, ilmeestä päätellen kumpikaan toteamus ei ihastuttanut lasta. Käsikädessä-kulkemattomuus kun on ollut yksi tämän saavuttamia etuja ja jo tieto siitä, että seuraava päivä kuljetaan TÄYSIN käsikkäin sai pienet hartiat painumaan alas. Mutta kun. Homma ei vain toimi niin, että kun jostain siirrytään johonkin ryhmässä niin lapsi painattaa jo ennen kuin muut on saanut edes lupaa lähteä liikkeelle toiselle puolelle koulua. No, katsotaan auttaako tämän päivän käsikkäin loppuviikkoon vai ei, luokkakäytökseen se ei valitettavasti tule auttamaan.

Hommiakin saatiin silti tehtyä, ei siinä mitään. Matikankoe (!) ja kirjoitussanelu (!) joka tosin kertoi karua kieltään siitä, että muun luokan kanssa lukemisharjoituksista kieltäytyminen tekee totta tosiaan tehtävänsä. Yksin se, että lukee lukuläksyksi saadut tavut kotona ja kerran päivän aikana opelle ei ihan riitä. Sanelussa taisi olla tarkalleen kaksi helpointa tavua oikein, muut oli täysin summittaista kirjainten heittelyä paperille. Matikassa taas lapsi osaa kunhan jaksaa kuunnella annetut ohjeet, nyt niitä ohjeita ei jaksettu kuunnella enää viimeisissä tehtävissä. Muilta osin se koe menikin varsin hyvin.

Jännä muuten että tämän lapsen kanssa touhutessa parhaiten on toiminut ihan selvä ja simppeli puhe. Tosin viiveellä, jos nyt otan ja puhun tälle jostain epäkohdasta tämän toimissa ei sitä käytöstä suinkaan muuteta vielä tänään eikä välttämättä vielä huomennakaan mutta päivän parin viiveellä sitä kyllä pyritään muokkaamaan. Pahoin siis pelkään, että tänään meillä on luvassa suht paljon puhetta päivän mittaan sillä tiettyjen sääntöjen suhteen on lapsen muisti tehnyt tepposensa.

Muilta osin, tai no niin, miltä muilta osin, minähän olin lapsen kanssa aamukasista iltapäiväkolmeen, työpäivä sujui varsin mukavasti. Ennen kuin ehdin kunnolla edes huomata olikin jo iltapäivä ja kello lähenteli uhkaavasti puoli neljää. Työmaalta kurvasin tarhalle, nappasin speden ja kotona odotti ex-teini joka oli tullut täyttämään jotain työkkäripapereitaan koneelleni. Poikanen 16vkin sattui olemaan kotona ja siinä ex-teinin touhutessa papereineen me muut ruokailimme.

Ex-teini kehui kovin pyykkikonetta jonka naapuri oli siskon miehen avustuksella sinne tänään kiikuttanut, oli pessytkin sillä jo pari koneellista pyykkiä joten tarpeeseen tuli. Poikanen 18v puolestaan soitteli illansuussa kertoillaakseen ettei vielä tiennyt auton korjauksen kustannuksia mutta ilmoittelee ne kyllä heti kun kuulee jotta voin sitten miettiä avustanko ja millä summalla moisessa hommassa. Teki mieli sanoa pari rumaa sanaa sillä juurihan minä olin laittanut poikasen tilille rahaa tämän viestitettyä päivällä kuinka rahaton olikaan kun opintotukikin tulisi vasta ensiviikolla.

Parin ruman sanan sijaan totesin että katsotaan, tässä nyt on kuitenkin joulukin tulossa ja oikeasti, sitä rahaa menee ihan suht kivasti siihenkin. Mahtoikohan tuo edes kuunnella kunnolla, mene ja tiedä. Kyllä se on kuulkaa pakko todeta että ei nappaa alkuunkaan maksella mitään autonkorjauksia tässä kohtaa, johan tuo oma pikkukirppunikin nielee huomenna rahaa kun se ollaan viemässä avaintenkoodaukseen.

Joka on muuten ihan päätön juttu. Jos ja kun käytät yhtä ja samaa avainta 1500-2000 kertaa auton käynnistykseneston päältä nakkaamiseen niin se toinen avain hukkaakin koodinsa. Vai onko se sitten auto kun hukkaa sen toisen avaimen koodin, en tiedä, mutta yhtäkaikki. Toinen näistä sen joka tapauksessa hukkaa. Kuulostaa todella typerältä jutulta. Ja missään ei anneta edes takuita siitä, että avaimen uudelleenkoodaus on välttämättä sittenkään se joka auttaa tähän avainpelleilyyn. Minusta ei ihan oikeasti ole alkuunkaan kivaa romplata kappaleina olevaa avainta joka kerta kun tahdon saada auton liikkumaan joten sen olisi totta tosiaan syytä auttaa.

Autoista mukavampiin juttuihin. Tai mukavampiin ja mukavampiin, toteanpa että se eilisen aamun merkillinen kurkku-suukipu katosi työpäivän aikana lähestulkoon täysin. Kummallista kyllä kotona lämpimän ruoan jälkeen se alkoi muistutella olostaan uudelleen. Yön aikana se on jälleen kadonnut kokolailla täysin eli olisiko tämä joku ihmeversio speden taudista? Mene ja tiedä. Tarttunuthan se on jo koko sakkiin koululla viime viikolla jos niikseen on joten eipä tässä kotona pysyttelemällä sitä asiaa enää miksikään muuta ja kun kuitenkaan olo ei ole muulla tavalla edes ollut kipeä niin eipä sitä oikein kehdannut eilen edes ajatella jäävänsä kotiin.

Tänään meidän alakoululaisilla olisi luvassa iltakoulua ja myyjäiset, kiva, eli sisaruskaksikko touhuaa päivän ihan kaksin kotona sillä ukkohan on aamuvuorossa. Melkein kiva. Saa nähdä kuinka päällään pystyssä torppa on kun kotiin ehdin, veikkaan että suht hyvin. Ihan ehdoton kaverikielto on annettu aamupäiväksi sillä jos joku porukka osaa sotkea joka paikan niin nämä kaksi serkkuparilla höystettynä. Menkööt sitten serkuille sähläämään jos niikseen on, siellä on äiti kotona päivän.

Vaan jaa kuulkaa, tässä pitäisi kaiketi kohta ryhtyä valmistautumaan työmaakuntoon. Onneksi ex-teini on lupautunut hakemaan speden tarhasta sekä huomenna että perjantaina jolloin minun on siis tarkoitus tehdä pitkät päivät joten riittää kun tänään vielä kurvailen tarhan kautta kotiin. Huomennahan minun tosiaan pitäisi sitten liikkua taas voldemarilla, kas kun pikkukirppu lähtee ukon kanssa sinne koodaukseen ennen kuin ukko siirtyy työmaalleen.

Ja nyt, josko näitä kutreja kuosiin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko, minä pyrkinen samaan vaikka hieman tässä on jo valmiiksi sellainen katastrofitunnelma käsillä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s