Hohhoijaa, sano

Vaan on se merkillinen, sano. Tuo ajatusmaailma mihin terveydenhoitopuolella ollaan (?) menossa. Vai ollaanko, toivottavasti kyseessä ei ole mikään laajempi ilmiö. Spedelle tosiaan nousi se julmettu kuume edellisyönä niin että eilen aamulla poika oli kuuma kuin kekäle. Ukkohan tuon kanssa jäi kotosalle, itse suuntasin työmaan suuntaan. Meno oli jokseenkin hektistä, etten sanoisi, osin syynä taisi olla tosin se ysivälkälle sovittu palaveri reksin kanssa.

Kymppivälkällä soittelin sitten allergiakeskukseen ihmetelläkseni missä mahtaa lääkärin puhelu viipyä, samaa ihmetteli allergiakeskuksen pää. Edes sanelua ei löytynyt vielä mistään joten oletettavasti junnun paperit on lääkärillä jossain. Tuuppasivat sitten lääkärille soittoajan täksi päiväksi eli tänään saan, jälleen kerran, olla korvat tarkkoina luokassa sillä ihan normiäänellä en viitsi puhelinta töissä pitää.

Ruokkikseni, sen ruhtinaallisen parikymmenminuuttisen, käytinkin sitten ihan huolella puhelimessa. Soitin, soitin ja taas soitin lastenneuvolaan ja kas, kuin taikaiskusta pääsin kuin pääsinkin läpi muutama minuutti ennen ruokkikseni päättymistä. Ja tässä se ihmetyksen aihe nyt sitten tuleekin.

Se on kuulkaa ihan turha ihmetellä miksi lääkäriajat on aina mennyt kun pitäisi lääkäriin päästä. Ihan yhtä turha on ihmetellä miksi vanhemmat kiikuttaa puolikuntoisia lapsia hoitoon ja lähettää näitä kouluun. Lastenneuvolan terveydenhoitaja näet kuunteli ja totesi kirjoittavansa lasta hoitavalle isälle tiistain ja keskiviikon lomaa taudin tiimoilta. Siis kyllä! Ja lapsihan oli sairastunut tiistaipäivän puolella.

En voinut kuin kysyä että siis mitä? Julmetussa kuumeessa tosissaan sairastava tenava pitäisi saada siis torstaina jo tarhaan, niinkö? Mihin jäi se yksi kuumeeton päivä ennen hoitoonpaluuta? Henkkoht kun en ihan uskonut ihmeparantumiseen niin että lapsi olisi jo tänään, keskiviikkona, täysin kuumeeton ja näin ollen huomenna hoitokuntoinen. Terveydenhoitaja toisti sanomaansa ja totesi, että kun hän ei mielellään kirjoita kahta päivää pidempää aikaa.

Aha. Sehän on ihan älytöntä. Ja jälleen terveydenhoitajalla oli sanansa sanottavana. Mutta kun hän tahtoo tällä varmistaa sen että lapsi tuodaan torstaina lääkäriin jos on edelleen kovin kipeä. Siis anteeksi mitä?! Tiedättekö sen tunteen kun tuntuu että leuka tipahtaa maahan? No, siltä minusta tuntui. Kokosin kaiken tahdonvoimani etten korottanut ääntäni puhelimessa ja hyvin rauhallisin sanakääntein totesin hoitajalle:

– Tämä saattaa tulla yllätyksenä mutta meillä on tosiaan kuusin kappalein näitä lapsia ja olen jokseenkin tottunut viemään heitä lääkäriin JOS siihen on tarvetta. Minulla EI ole tapana pitkittää lääkärikäyntejä heidän kanssaan, melkeinpä päinvastoin ja joskus olen näin ollen käyttänyt heitä turhaankin lääkärissä.

Toisessa päässä linjaa oli hiljaista. Niin oli tosin taukotilamme pöydänkin ääressä jossa kanslisti ja kolme ohjaajaa tuijotti minua jokseenkin hämmästyneinä. Hämmästys ei johtunut suinkaan puheistani vaan siitä, että hekin olivat siinä puhelun aikana tajunneet että reippaasti kuumeisen lapsen kohdalla katsottiin tämän olevan hoitokuntoinen kaksi vuorokautta kuumeen nousemisen jälkeen.

Tässä kohtaa terveydenhoitaja antoi viimein periksi. No, hän nyt laittaa sen torstainkin, mutta tuothan sitten varmasti lapsen lääkäriin jos olo ei ole selvästi parempi? Teki mieli vastata yhden pöydän toisella laidalla viittelöineen ohjaajan sanoin; ei kun mulla on näitä niin monta että mulla on aina varalla toinen jos sattuu yks jäämään hoitamatta.

Siis oikeasti, minusta koko puhelu oli käsittämätön! Ihan kautta aikojenhan kuumetaudit on tupanneet tenavilla kestämään sen 2-3 päivää jonka jälkeen tauti alkaa taittua ihan tosissaan. Ja nyt tämä tätönen oli sitä mieltä että jos tauti ei mene päivässä ohi niin lääkärikeikka on must. Just. Olen edelleen, kuten huomaatte, jokseenkin hämmentynyt moisesta. Tekisi mieli vain levitellä käsiä ja aukoa suuta kuten Speden Pikkupojat-leffassa äiti kuului tehneen.

No, voinen kertoa että eilen iltapäivällä speden kuume oli siedettävällä tasolla, kiitos iskän tarjoaman Pamol-F-pillerin ja voinen kertoa myös sen, että pillerin vaikutuksen lakattua kuume nousi vauhdilla jälleen sinne 39 asteen tuntumaan. Ja huomenna terkan mukaan tämän pitäisi olla terve. Just.

Ottaen huomioon, että yöllä kolmen aikaan lapsi kiipesi jokseenkin kuumeisena ylitseni meidän väliimme ja tilasi kaakaon ja paahtoleivän niin en ihan usko huomisen olevan vielä hoitopäivä millään mittapuulla katsottuna. Jos tarkkoja ollaan niin luulenpa, että huominen on päivä jolloin ukko saa raijata lapsosen lääkäriin jos se kuume ei tosiaan tänään sitten ota ja rymähdä alas.

No, se tautikatsauksesta ja kotvaksi työmaalle. Eilinen palaveri sujui hyvin, tosin ohjattavani jolle kerroin olevani välitunnin ajan palaverissa toisen ohjaajan ollessa sen aikaa tämän seurana ja palaavani kunhan välitunti loppuu totesi suht ykskantaan ”en usko”. Ööööö? Lapsi hymyili vinosti ja sanoi että hän ei usko että pääset palaverista silloin, varmasti menee osa seuraavasta tunnista vielä siellä.

Tämä uskomus lapsella taas johtuu tarkalleen siitä edellisestä palaverista jonka piti kestää tarkalleen yhden oppitunnin ajan ja joka venyikin kahden oppitunnin mittaiseksi. Nauratti lapsen virnuilu, etten sanoisi. Ja oikeassahan tuo oli, emme me heti välitunnin jälkeen luokkaan ehtineet, mutta ei sitä tuntia onneksi ehtinyt kulua kuin kymmenkunta minuuttia siinä vielä palaveroidessa joten kässätunti saatiin pidettyä kokolailla täysimittaisena.

Muilta osin eilinen päivä työmaalla sujui kuin valssi, noin suunnilleen, ja ohjattavani oli jälleen kuin ihmisenmieli touhuten kouluhommia runsain mitoin ilman yhtä ainoaa huutotuokiota. Siis oikeasti. Matikan tunnilla tämä ei tahtonut minua viereensä kuin ohjeiden antamisen ajaksi jonka jälkeen tämä totesi tahtovansa että menen hieman kauemmaksi että hän saa tehdä tehtävät ihan itse.

Siis oikeasti! Äikät meni tuosta vain, lukuläksyn tämä tahtoi lukea minulle opettajan sijaan ja lukuläksyvihkossakin komeili äidin kirjaama viesti ”lapsi luki läksyn IHAN ITSE kotona”. Oooh! Siis mitä ihmettä!? Ja se lukutaito, sekin on tulossa sieltä, kirjainten yhdistely tavuiksi sujuu tuttujen kirjainten osalta jo tuosta vain suurimmilta osiltaan. Tsiisus! Tämä lapsihan vaikutti jo toista päivää peräkkäin ihan koululaiselta!

Nyt on ihan pakko todeta, että jos kohta eilen odottelin heti aamusta takapakkipäivää niin nyt sitä kuulkaa vasta odottelenkin. Näitä loistavia päiviä on jo kaksi peräkkäin, montako näitä voi olla? Jopa opettaja huomasi miten paljon lapsi teki ja touhusi ja yritti ja totesikin suu leveässä hymyssä että kohtahan tässä saa käyttää kaikki tilinsä palkkioihin joita hän on luokkaan nyt koonnut työtsemppiä hakeakseen.

Muukin luokka näet on asettunut ihan oikeasti työmoodiin, nyt tätä porukkaa voi jo sanoa koululaisluokaksi eli palkkionappeja kertyy jokaiselle lapselle päivittäin suht huimalla tahdilla. Aika mahdottoman hienoa! IPssä hommat sujui kuin tanssi ja lapsi yllätti minut vielä päivän päätteeksi toteamalla että tahtoo tehdä matikan läksyt kerhossa. Siis mitä??? Puolet tämä niistä ehti tehdä ennen kuin isä hölkötteli paikalle tätä hakemaan.

Näillä kahdella mielettömän hienolla päivällä jaksaa taatusti taas muutaman känkkäränkkäpäivänkin yli sillä jotenkin en uskalla uskoa että ne känkkäränkkäpäivät on täysin ohi. Ja silti, jos näitä mielettömän hienoja koululaispäiviä osuu nyt syyslukukaudella edes pari viikkoon niin paukuttelen enemmän kuin mielelläni henkseleitäni tämän lapsen kohdalla! Kevätlukukaudella vaatimustaso tuleekin olemaan sitten hieman toinen mutta nyt jo nämä kaksi päivää viikossa, ihanaa!

Työmaalta palailin kotiin jokseenkin uuvahtaneena, liekö suurin syy moiseen edellisen päivän hektinen ja tiukka meno ja eilisen rauhallinen, mekkalan täyteinen iltapäivä. IPssä kun ei todellakaan korva lepää ja eilenhän istuin siellä aina sinne liki kolmeen asti. Näillä näkymin tulen jatkossa ottamaan toisen luokkalaisemme ”kakkoshoidokikseni” IPssä eli vaikka ohjattavani on se varsinainen työmaani niin IPhen siirtyessä olen siellä niin pitkään kuin tämä uusikin tulokas.

Toisaalta en oikein pidä tästä jutusta sillä oikeasti, oman ohjattavani kohdalla olen joka kolmas viikko puoli kolmeen kerholla, joka kolmas viikko kolmeen-puoli neljään eli koko päivä menee lapsen kanssa ja joka kolmas viikko taas pääsisin muihinkin hommiin jo kahden aikaan. Uusi kerhotulokashan on joka päivä kolmeen asti kerholla joten huoh.

Pakko se on myöntää että kun aamukasista olet joka aivaten ainoa päivä yhdessä ja samassa paikassa ja ainoa siirtymä on puoliltapäivin julmetun meluiseen kerhoon jossa olet edelleen saman ihmisen kanssa niin kyllä siinä kohtaa kun tämä ohjattava lähtee kotiin toivoisi jo pääsevänsä hieman muihinkin kuvioihin siksi viimeiseksi tunniksi-puoleksitoista. No, katsellaan, uusi tulokas ei välttämättä kovin kauaa kerhoa käy eli voihan tuo olla että palaamme ohjattavan aikataulun mukaan toimimiseen hyvinkin pian.

Kotosalla en jaksanut juuri muuta kuin syödä ja höpötellä speden kanssa joka kaipasi syliä. Vaikka iskän kanssa on kiva sairastaa niin kyllähän se usein on näin että kun lapsi on kunnolla kipeä niin äiti olisi se ykkösvaihtoehto, nytkin spede makoili tiukasti sylissä aina nukkumaanmenoonsa asti. No, josko tuo olisi tänään jo paremmassa kuosissa kuumeen kanssa, ainakin pari leffaa on varattu sänkyseurattaviksi.

Vaan jaa kuulkaa. Minunhan on kertakaikkisen pakko ryhtyä kuosittamaan itseäni työmaakuntoon ja samalla pitänee tutkailla junnun reseptit läpi että tiedän sanoa lääkärille mitkä lääkkeistä alkaa olla reseptiltä loppu ja mitkä ei. Se on siis moro ja viettäkää oikein kivakivakeskiviikko, minä pyrkinen samaan!

2 comments on “Hohhoijaa, sano

  1. Ja olipas siinä taas terveydenhoitaja. Kyllä kait sitä joka äiti vie lapsensa lääkäriin jos kuume jatkuu monta päivää! Voi pyhä sylvi!! Pikaista paranemista Spedelle! Ja toivottavasti yhtä mukavia työpäiviä edelleen kuin tällä viikolla on ollut!

  2. No oli! Nythän näyttää siltä, että spedellä saattaisi olla simppelisti enterorokko. Tai sitten ei. Katsotaan. Lääkäriaika on varoiksi tilattu perjantaille, mitenkään erityisen kipeä kun lapsonen ei enää tänään ole ollut, mitä nyt oksensi aamulla ja pientä lämpöä pitää plus tosiaan suunympärys on täynnänsä punaista näppyä…
    Mukavilla työpäivillä on jatkettu, kohta pitänee alkaa jännittää ensi viikkoa sillä jos tämä viikko menee näin mukavasti niin kai se sitten jo kostautuu viikon kestävillä raivareilla? 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s