Nonni, mihin se livahti

Tämäkin viikko alkaa olla sitten lopuillaan, merkillistä! Eilinen päivä työmaalla meni, no, vauhdilla mitä aamupäivään tulee, sitten se vauhti katkesikin kuin seinään. Onhan se kiva että koulutetaan mutta siis oikeasti. Voisiko koulutuksesta saada mitenkään vielä kuivempaa? Ja voisiko siinä käsitellä vielä enemmän asioita joissa ei taida olla kenellekään mitään uutta? No, tulipa istuttua se pari tuntia ja kuunneltua, likeltä kyllä piti etten torkahtanut istualleni.

Aamupäivä lapsen kanssa sujui siis vauhdilla ja dadaa, suhteellisen hyvinkin vielä. Vain pari kertaa lapsella kärisi hermot, toisella kerralla tämä meni sermin taakse nurkkaan makoilemaan (se on todnäk lapselle itselleen jonkinlainen rauhoittumis- ja turvapaikka) ja toisella kerralla tämä kopautti minua nyrkillä käsivarteen. Siis kopautti, ei mäjäyttänyt kuten yleensä, vaan kopautti. Minä otin ranteesta kiinni ja tuijotin tiukasti silmiin samalla kun sanoin ”sinä et mätki minua” ja kas, lapsen aikomus kopauttaa uudelleen sulikin pelkkään nyrkin ilmaan nousuun ja takaisin pulpetille laskemiseen.

Päivän työt saatiin kokolailla tehtyä ja kotiin lähti varsin hyväntuulinen lapsi joka suorastaan pullisteli ylpeyttä, olihan repussa isäinpäivälahja ja -kortti jotka tämä oli ihan itse tehnyt. Pieniä askeleita, pieniä askeleita mutta silti, eilinen oli tosiaan lapsen osalta hyvä päivä.

Olihan se toki minunkin osaltani, sillä jo aamulla oma ope pyörähti luokseni opehuoneessa ja kysyi sainko minä mitään irti edellisen päivän tapaamisesta. No, enpä minä siitä oikein mitään uutta irti saanut mutta ihan kivahan se kaiketi on, että lapsen kanssa aiemminkin toimineet ihmiset näkee hieman mitä se lapsen kouluelämä tällä hetkellä on. Olkoonkin, että ihan sitä todellista kuvaa ei skarppauspäivänä todellakaan voinut saada.

Siinä samalla oma ope kysyi mihin asti minun työsopimukseni nyt ollenkaan onkaan. Siis daa! Tiedonkulku on toisinaan mahdoton yhtälö, samaahan ne kysyi ne edellisen päivän kävijätkin. Kuultuaan että soppari on tosiaan ihan sinne koko lukuvuoden loppuun asti huokaisi ope tyytyväisenä ja jatkoi juttuaan erityisopen pyrähtäessä tämän viereen lähinnä pohdiskellen ääneen mikähän ollenkaan mahtaa olla lapsen seuraavan vuoden ohjelma.

Minun oli pakko puuttua pohdintoihin sen verran, että totesin opelle että olen kokolailla vakuuttunut jo siitä, että tämä ensimmäinen vuosi mennään todellakin vain koululaisena oloa harjoitellen sillä lapsihan hukkaa kaiken oppimansa lomien aikana. Syyslomahan vei lapselta parin kirjaimen kirjoitusasut mennessään, samoin kävi parille numerolle joten niin. Eiköhän tuo tuplaile seuraavana vuonna ja aloita käytännössä ihan nollasta.

Tässä kohtaa tahtoi sitten erityisopekin jo saada lusikkansa soppaan ja totesi puolestaan miettineensä mitä kautta lapsen seuraavan vuoden ohjaajarahoitusta lähdetään hoitamaan. Tämän minun palkkanihan maksaa toki oma kaupunki mutta se raha tulee silti toisesta kunnasta palkkaani varten. Samaa oli ehtinyt oma ope miettiä ja siinä kesken pohdintojensa kumpainenkin kääntyi yhtäkkiä puoleeni ja kysyi että niin, kai minä jatkaisin lapsen kanssa syksyllä jos vain rahoituspuoli saadaan hoidettua.

Tässäpä muuten kysymys jota olen ehtinyt tuumia kerran jos eräänkin tämän reilun kuukauden aikana. Siksikin kysymykseen oli helppo vastata ja totesin, että toki. En oikein usko, että ihmisen vaihtuminen tässä kohtaa tekisi mitenkään hyvää lapselle ja tämän kehitykselle tässä kohtaa, sen verran lapsen taustoja kuitenkin tiedän.

Erityisope sai tuulta purjeisiinsa ja totesi ryhtyvänsä heti kevätlukukauden alettua selvittämään asiaa, sillä ihan ideaalinen tilannehan olisi että päätös tähän saataisiin jo keväällä eikä syksyllä oltaisi taas siinä tilanteessa, että lapsi on eristyksissä ja koko homma sekaisin koska tälle ei ole omaa ihmistä. Nähtäväksi jää siis tämä mutta jatkoa olisi tosiaan luvassa jos vain rahoituspuoli saadaan kuntoon.

Iltapäivästä touhusin työmaalla hetken enkkukorttien parissa, ne kun jäi pahasti vaiheeseen ennen sitä saikkuani ja tällä viikollahan en ole ehtinyt yhtenäkään päivänä niihin palaamaan. Ihan mukavaa vaihtelua hektiselle viikolle joka on mennyt lähes sataprosenttisesti lapsen kanssa ollessa, seurakseni sain vielä kaksi muuta ohjaajaa ja jo oli levoton meno kaikilla päällä kellarissa jossa työskentelytilamme sijaitsee.

Kotiin palailin reippain mielin, pyörähdin toki tarhan kautta matkalla ja syötyäni komensin prinsessan kyytiin ja suuntasimme uikkariostoksille. Samalla kertaa sain hankittua ukolle isäinpäivälahjan vaikka se nyt sitten vaihtuikin alkuperäisestä siinä samalla. Olen näet jäänyt miettimään sitä jääpalakoneen hankinnan järkevyyttä sillä hei, käsittääkseni jäät ei pysy nonstoppina hyvinä siinä vaan ne pitää tehdä likipitäen erikseen joka käyttökerralle. Juu ei. Jään haaveilemaan jääpakastinkaapista jossa on jääpalakone samassa.

Iltasella pesin vielä pari koneellista pyykkiä ja saatuani viimeisetkin kuivumaan pyrähti poikanen 18vkin käymään vielä kotona. Poikasella oli tyttiksensä lisäksi mukana yksi uusi kaverinsa ja kyllä minun pitää joka kerta ihmetellä sitä, miten poikanen on muuttunut niin paljon. Jo kaveripiirikin on kauttaaltaan kuin käyntikortti siitä uudesta poikasesta joka tästä on sukeutunut. Tämäkin kaveri ojensi reippaasti kätensä ja esitteli itsensä ja juttelikin ihan tuosta vaan poikasen mukana keittiössä.

Puoli kympin kanttiin pääsin viimein sänkyyn asti ja voin kertoa, että tänä aamuna kun ukon kello pärähti soimaan viiden kanttiin olin lievästi sekaisin. Osasyy moiselle sekavuudelle taitaa tosin olla siinä, että uni tuli vasta hieman ennen yhtätoista kun normaalisti olen arki-iltaisin ollut siihen mennessä jo liki tunnin umpiunessa. No, nyt on onneksi jo vallan virkeä ja sirkeä olotila joten hurraa!

Vaan jaa kuulkaa. Taidanpa siirtyä nyt kuosittamaan itseäni työmaakuntoon, tänään on luvassa likipitäen kahdeksan tuntia lapsen kanssa oleilua joten tadaa, sitä on syytäkin olla kuontalo kuosissa sillä sehän tuntuu olevan yksi lapsen himotuksen kohteita, ohjaajan kuontalo jota voi vähän välillä käydä sotkemassa.

Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai!