Opettelua se on tämäkin

Muutin nyt kommentointiasetuksia sen verran, että kommentit ilmestyy näkyviin heti kun ne on kirjoitettu ilman mitään hyväksyntöjä sillä kas, täällähän oli moinen juttu oletusarvona. Ja tästä tulikin mieleeni, pitääkin vielä muuttaa myös tuo sähköpostiosoitteen kirjaamispakko tuolta kommentointiasetuksista. Kyllä tästä hyvä (?) tulee kunhan tähän tottuu. Hieman kieltämättä haussa jutut näin ensalkuun täällä…

Että mulla on tylsää!!!

Siis oikeasti! Tällainen hiivatin sairastelu ei sovi nyt ollenkaan pirtaani. Siinä määrin ”viisas” sentään olin, että siirsin läppärin ihan suosilla makkariin mukanani. Tässä blogisäätöjen lomassa on tullut seurattua aika tarkasti hirmumyrsky Sandyn etenemistä ja muuntautumista hybridimyrskyksi jenkeissä. Iltasanomien sivuilta pääsee näppärästi seuraamaan tapahtumia ”livenä” ja mikäs sen mukavampaa kuin reaaliaikainen seurailu.

Tapahtuma itsessään on toki ikävääkin ikävämpi mutta herätti se vain positiivisiakin ajatuksia makoilijan mielessä. Nämä tällaiset isoja ihmisjoukkoja kohtaavat katastrofit ovat tarkalleen yhdestä kulmasta positiivisia tapahtumia; ne lujittaa yhteisön yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ihan mielettömän paljon. Toki tähänkin takuulla sisältyy vaikka kuinka ja paljon tapahtumasarjoja jotka ovat vain ja ainoastaan negatiivisia mutta niin. Sitä yhteisöllisyyttä, sitä se lujittaa silti.

Suurimmasta osasta ihmisiä kun sukeutuu katastrofitilanteissa niitä todellisia arkipäivän hyväntekijöitä, niitä jotka auttavat muita jos siihen vain on tilaisuus. Ne tilaisuutta hyväksikäyttävät hylkiöt ovat kuitenkin vähemmistönä, tai näin ainakin toivon, ja toivottavasti asia on tosiaan niin.

Jahas. Talitintti tuli tuijottamaan ikkunaan. Siemenet on siis kaiketikin loppu joten ehkä tästä pitäisi kohta vääntäytyä käymään ruokinta-automaatin täytöllä. Sen verran olen kotityöosiotakin tässä suorittanut, että nostin lihapalan lämpiämään keittiötasolle ja lykkäsin pyykkikoneen päälle. Ei se kuulkaa auta, vaikka äiti olisi kuinka kipeä ja puolikuntoinen niin ruokaa ja puhtaita vaatteita, niitä tarvitaan aina.

Niin ja tinteille evästä. Varautukaa täsmäiskuun muutaman tunnin sisällä, tympii ihan oikeasti simona ja töllötarjoilukin on aikas… syvältä etten sanois. Se on moro!

Jahans, jahans

Reipashenkinen meno, sano! Siinä speden einehtiessä aamupalaa koetin muokkailla tätä wordpressiä edes jotenkin mieleisekseni. No, toteanpa että suht hyvinhän tämä sujui, muutaman kerran tosin googlailin neuvoja kun siis oikeasti. Vuodatuksella on tottunut juuri tiettyyn systeemiin.

Spedeä tarhaan nakkoessani pyörähdin kaupallakin sillä daa, meidän lihalämpömittari on POIKKI! Siis KATKI! Älytöntä!!! Kun tietäisi kuka sen on pätkäissyt ja miten sillä daa… Ei ne nyt yleensä kai katkeile, tai mistäs minä tiedän vaikka se olisi ihan jokapäiväinen juttu. Siinä samalla nappasin sitruunateepaketin ja eukalyptuspastilleja ja hunajaakin oli tarkoitus ottaa vaan jopa iski iloinen yllätys hunajahyllyllä! (Nyt päästään jännittämään osaanko liittää kuvan…)

Oooh, kuva!!!! Se onnistui! Takaisin asiaan… Vaan jotta nyt kelpaa räkiä ja pärskiä ja vaikkas mitä! Nenä on kyllä superhellänä ja silmiä kirvelee ihan simona, minullehan räkäröhnäily tarkoittaa myös massiivista silmävuotoa. Isommat tenavat oli onneksi einehtineet omat aamiaisensa siihen mennessä kun kotiin ennätin ja sainkin nakottua heidät kokolailla samantien ovesta pihalle meluamaan. Ei voi tajuta kuinka paljon voi lähteä ääntä kahdesta KESKUSTELEVASTA lapsesta?!

Mutta niin, tosiaan. Toteanpa nyt että keli meni ihan ketuiksi! Voi YÄK! Meidän oma pikkutiemme on ihan superliukas jäätikkö jonka päällä lilluu vesikerros, isot tiet sen sijaan on silkkaa sohjoa. No, onneksi ei tarvitse tänään enää poistua ovesta kuin sen, että noutaa speden tarhalta. Ja nyt kuulkaa luulen että tutkailen vielä kotvan tämän blogialustan käytäntöjä. Saakohan tätä kirjoituseditorin pohjaa jotenkin suurennettua? Sen perään oikasenkin jälleen vällyjen alle sillä oikeasti, ei tämä olo nyt edelleenkään ole alkuunkaan normaali.

Hieman hirvittää

Joopa joo.  Ei tuo vuodatus tunnu nyt millään heräävän normaalielämäänsä, tökkimistä, jökkimistä, kaatuilua ja koko palvelimen kaatuilua. Tästä tulee siis varablogi, ts tulen kirjailemaan tänne ja siirtämään tekstejä täältä vuodatukseen. Ainakin toistaiseksi. Elän toivossa, että jossain kohtaa vuodatus lähtee toimimaan kuten ennen sillä hei oikeasti… Blogipohjaani en saa kaiketi siirrettyä muualle ja en ole alkuunkaan varma siitä tahdonko vaihtaa toiseen.

Mutta niin, tämä on nyt tällainen alkurykäisy. Koetan saada linkattua tämän osoitteen sinne alkuperäiseen blogiin mutta nähtäväksi jää onnistuuko se…

Kirjoittanut Seidi Kategoriassa Manailua