Autoiluihmeitä ja ihmeautoilijoita

Kuulunkohan minä kumpaankin? Tuli näet mieleen torstainen autoilukeikka prinsessan kanssa. No kas, se oma ihana pikkukirppunenhan oli ihan PAKKO jättää ukolle kotosalle kun sinne talvitakkiostoksille hilppastiin, ja siis ihan hyvästä syystäkin toki. Ukko kun otti ja alkoi vaihtaa siihen talvikiekkoja alle.

Me loikkasimme siis Voldemarin kyytiin ja no, olen tainnut sanoa kerran jos eräänkin jo siitä että aina pikkukirpun saapumisesta asti minulla on ollut lieviä muistiongelmia sen suhteen ettei Voldemarissa suinkaan ole kytkintä. Joka aivaten ainoa käynnistys tapahtuu niin, että vasen jalka hamuaa kytkintä. Jota siis, kuten sanottua, ei ole.

Torstainakin jalka teki hapuilevan liikkeen kytkimen suuntaan ja totesi samantien, että ahas niin, sitä ei siis… No kuitenkin, se vasemman jalan kytkinetsintä on ollut sikäli helppo nakki että käynnistämisen jälkeen sitä ei enää ole vaan Voldemar on ilo käsissä ja jaloissa.

Niin torstainakin, jo paljon ennen markettia oli pakko silitellä voldemarin kojelautaa ja kehua kuinka mamma ihan taatusti rakastaa Voldemaria ihan MAHDOTTOMAN paljon vaikka nyt ei ole oikein yhtäjalkaa kuljettukaan. Voldemar hyrisi tyytyväisenä.

Pyörähdimme marketin parkkipaikalle ja ahaa, niin tosiaan, Voldemarissahan ei ole tapana käytellä käsijarruakaan. Miten ihmeessä tuon siinä muistinkin mutta niin vain kuulkaa muistin, pikkukirpussahan käytän aina käsijarrua pysäköidessäni.

Se eka markettihan ei tuottanut tulosta. Siis isolle kauppakeskukselle ja liikkeitä kiertämään. Viidennestä, tai no oikeastaan toisesta jossa käytiin sitten uudelleen neljännen ei-oo-liikkeen jälkeen, se talvitakki löytyi. Ja ei kun prinsessa tyytyväisenä, ja äiti vielä tyytyväisempänä, pois kauppakeskuksesta.

Himppasen siinä ihmettelin kotia kohti ajellessa että mikäs helketti. Onkohan tämän Voldemarin renkaat epätasapainoiset vai mikä on kun tuntuu ihan kuin nykisi jotenkin hassusti. Omituista. Ja sitten, ihan hieman ennen lähimarkettia minä sen hokasin.

Että jotta niiiiiin! Siellähän palaa käsijarrun merkkivalo! Johon en TIETENKÄÄN ollut kiinnittänyt huomiota kun siinä vieressähän palaa huollonkin valo. VOI TSIISKEIK! Lähimarketin parkkiksella astahdin autosta noutaakseni vielä jotain pikaemmettä ja ush, äsh ja yöks. Mikä KUVOTTAVA jarrupalojen katku…

Että niin. Autoiluihmehän minä. Vai sittenkin ihmeautoilija? No, oli miten oli niin ukolla oli erittäin hauskaa kun tämän tapahtuman tälle hyvin hyvin varovaisin sanakääntein ja nolona perjantaina kerroin. Torstaina en sitä enää kotiuduttuani muistanut sillä daa, yksi häsäsi tosiaan niitä talvikiekkoja pikkukirppuun ja kaksi nuorehkoa miestä hytkyili ympäri taloa omien kauppareissutuliaistensa kanssa.

No, lähdenpä tästä nyt pikkukirpulla speden noutoon. Se on siis terve!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s